I. K. Inha Pedri Shemeikkaa tapaamassa

Into Inha tapasi Pedri Shemeikan ensimmäisen kerran Suistamon Terovaarassa loppukesällä 1893. Seminaarinlehtori O. A. Forsströmin opastamana retkeläiset olivat vasta alkutaipaleella usean päivän mittaisella kierroksella Raja-Karjalan runolaulajien ja erämiesten parissa. Terovaaralaisen talon pihalla oli meneillään "joku praasniekka" ja koolla kymmeniä parrakkaita miehiä. Inhan huomio kiinnittyi nuorten miesten joukossa komeaan vanhukseen, joka oli harmaahapsinen, harmaapartainen, mutta jaloryhtinen, ikään kuin olisi ollut kaikkien muiden päällikkö.

Pedri Shemeikka vuonna 1907. Museovirasto, Samuli Paulaharjun kokoelma.

"Se oli Pedri Shemeikka Mysysvaarasta, Karjalan viimeisiä runolaulajia! Suotta ei ollut johtajamme puhunut "Karjalan aatelista", tarkoittaen sillä näitä vanhoja metsästäjä- ja runolaulajasukuja - sillä vanhuksella oli tosiaan kuninkaallinen ryhti. Pedri oli täällä vävynsä luona vieraissa. Muiden miesten kilvan puhuessa ja kysyessä, Pedri kaiken aikaa arvokkaasti vaikeni, vastaten vain lyhyesti, mutta sattuvasti kysymyksiimme. Pään muoto oli kaunis, etenkin otsa, korkea ja mahtava kuin ukonilma, toinen silmä oli sokea." (SM3 ss. 154 - 155)

Pedri Shemeikka (1825 - 1915) syntyi Suistamolla ja asui viimeiset elinvuotensa Tuupovaaran Öllölässä, Pohjois-Karjalassa. Pedri Shemeikka on varmaan Raja-Karjalan runonlaulajista tunnetuin. Karelianismin vuosikymmeninä 1800-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa moni suomalainen kirjailija ja taiteilija tapasi hänet henkilökohtaisesti ja kuvasi häntä tuotannossaan. Vielä Suistamossa Pedri Shemeikka ei esitellyt I. K. Inhalle runolaulajan taitojaan, mutta miehet sopivat tapaavansa muutaman päivän päästä Tolvajärvellä.

"Vornasten talo Tolvajärvellä oli matkamme määränä. Siinä asuivat vanhain Vornasten, kuulujen hiihtäjien ja metsämiesten pojat, hyviä hiihtäjiä ja pedon surmia hekin järjestään. Meitä viehätti maine, joka liittyi tämän talon asujiin ja heidän moniin urotöihinsä, ja Vornaset puolestaan ottivat meitä vastan kuin parhaita ystäviä ainakin, sillä monta kertaa oli retkikuntamme johtaja (O.A. Forsström) ollut heille avullisena, muun muassa auttanut heitä perimään valtiolta pari tuhatta markkaa tapporahoja etäällä Länsi-Suomessa kaadetuista pedoista, joita rahoja he tuskin olisivat muuten saaneet. Tuskin olimme taloon tulleet ja tervehdykset laatineet, jo oli teevesi tulella ja naiset kiireimmässä piiraan leivonnassa. Kylyyn kannettiin puita ja vettä, ja savu alkoi tupruta ilmoille. Miehet kesken työkiirettään jättivät vuorontakaa yhden kotosalle seuraa pitämään, kunnes illalla ennättäisivät kaikki olla seuranamme." (SM3 ss. 159 - 160)

I. K. Inhan valokuvan mukaan J. E. Kortman on tehnyt kuparipiirroksen O. A. Forsströmin kirjaan Kuvia Raja-Karjalasta (1895).

Vornasen veljesten, Iivana, Pedri ja Jyrki, isä oli Ignoi Vornanen (1827 - 1889) Korpiselän Tolvajärven kylästä. Ignoi tunnettiin taitavana suurriistan, karhujen, susien ja ilvesten metsästäjänä. Hänen pojistaan metsänvartijana Tolvajärvellä toiminut Jyrki oli ehkä paras metsämies, tunnettu karhujen surma. Vornaset tekivät metsästysretkiä Raja-Karjalan lisäksi eri puolille Etelä-Suomea, Pohjanmaalle asti. Suurten nälkävuosien aikana Vornaset metsästivät senaatin kehotuksesta susia ja ilveksiä Varsinais-Suomessa.

"Vieraita kestittiin maakunnan parhaaseen laatuun. Naisten käsistä valmistuivat hämmästyttävän nopeaan kaikenlaiset piirakat, sultsinat, kalitaiset, kalakukot ja mitä lienevätkään nimeltä olleet kaikki nuo Karjalan herkut. Eikä sillä hyvä, että niitä maisteltiin, kaikkia oli myös syötävä vankasti." (SM3 s. 160)

Hyvin olivat Sortavalasta matkaan lähteneet Vornasten vieraatkin varustautuneet tuomisilla! Inha kuvailee kertomuksessaan kuinka "johtaja" (A. O. Forssrtröm) kaiveli laukustaan loputtomat määrät teetä, sokeria, kahvia, uistimia, onkia ym. ja jakoi ne lahjaksi talon väelle. Tunnettua myös oli, että Sortavalassa Forsströmien asunnon ovi oli aina avoinna Raja-Karjalasta kaupunkiin käymään tulleille syrjäisten salojen asukkaille.

"Illalla kerääntyi kylästä muitakin miehiä ja taas olimme vilkkaan väenkokouksen keskustana. Järjestettiin sitten pihalla runolaulanto. Ukko Pedri alkoi laulunsa ja Iivana Shemeikka asetettiin hänelle säestäjäksi, vaikka täällä tuskin enää on tapa tällä tavalla runoja laulaa. Ympärillä heleäpukuinen rahvas, vanha vieraanmallinen talo, ja laulanto jättivät mieleen unohtumattoman vaikutuksen. Auringonlaskukin sattui juuri punaamaan Pedrin kasvot viimeisellä rusotuksellaan, ikään kuin mieleen teroittaakseen, että tämä oli kuolevan sankariajan viimeisiä edustajia, viimeinen runolaulaja, runon iltarusko. Jylhemmille kasvoille se ei olisi voinut tätä leimaa painaa." (SM3 s.160)

Pedri ja Iivana Jehkinpoika Shemeikka olivat serkuksia, molemmat tunnettuja runonlaulajia.       I. K. Inhan kuvan mukaan tehty kuparipiirros. O. A. Forsström, Kuvia Raja-Karjalasta 1895.

"Ken olisi nyt enää osannut epäillä, etteikö tuo runous, jonka kansanomaisuutta on tieteellisellä saivartelulla hämmennetty, todella ole kansan syvimmästä sisusta lähtenyttä henkistä tietoa, elämänviisautta, jalostuneita tunteita ja kauneuskäsitteitä. jotka se kirjoitustaidon puutteessa runopukuun puki, asetti varmarakenteiseen kehykseen säilytettäväksi polvesta polveen. Siinä on runon varsinainen sisällys, se on sen kuolematon kauneus - väittelyt yhdestä tai toisesta kulkeneesta juonesta tai piirteestä ovat tämän rinnalla toisarvoisia seikkoja."(SM3 s.160)

Kuvanveistäjä Alpo Sailon Runonlaulaja Sortavalan Kolmikulmapuistossa.

Pedri Shemeikkalle on omistettu Sortavalan Kolmikulmapuistossa Alpo Sailon veistos, Runonlaulajan patsas. Puisto tunnetaan nykyisin nimellä Väinämöisen puisto. Patsaan mallina on ilmeisesti ollut Pedri Shemeikka. Alpo Sailo tapasi Pedrin Öllölän Ristivaarassa vuonna 1908, ja piirsi silloin luonnoksia ja valokuvasi jo iäkkään runonlaulajan. Sortavalan Kolmikulmapuiston veistos paljastettiin Kalevalan satavuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 1935.