Into Inha tapaa ystäviä ja tuttavia Sortavalassa

"Hauskan yllätyksen valmisti minulle Into Inha, joka kulkien ensin Stålhbergin palkoissa ilmestyi kaupunkiin mukanaan mahdottoman suuri omilla keveillä rattaillaan kuljetettava valokuvauskone. Hän haeskeli Sortavalan saariston kauneimpia näköalapaikkoja ja minäkin muutaman kerran seurasin mukana. Yhdessä kävimme Mäkisen Myllykylässä, jossa Halonenkin sattui olemaan ja Forsströmin kesäkodissa Haavuksessa." (Katkelma Y. Sadeniemen julkaisemattomista muistelmista.)

Edellä olevan tekstin kirjoittaja Yrjö Sadeniemi saattoi liikkua elokuussa 1893 Sortavalassa tutustumassa Evankeliselle Seuralle suunnittelemaansa rukoushuoneeseen Sortavalan Valamonkadulla. Puinen rakennus valmistui juuri vuonna 1893, kun Sadeniemi ja Inha tapasivat Sortavalassa. Taloa laajennettiin myöhemmin (1900) rakennusmestari Oski Leanderin suunnitelmien mukaan. Talo on säilynyt tähän päivään asti, joskin jo ränsistyneenä ilman tarpeellista remonttia. Talo on Valamon- ja Puutarhakadun kulmauksessa (Ulitsa Kirova/Ulitsa Sadovaja). Talon kohdalla, Valamonkadun toisella puolella on suomalaisajan sankarihautausmaan nurmikenttä (Kirkkopuisto), ja sen takalaidalla suomalaisten vuonna 1993 pystyttämä, Toivo Jaatisen suunnnittelema kivinen sankariristi.

Helsingin karjalaiset Sortavalan sankariristillä syksyllä 2018.

Muistelossaan Y. Sadeniemi kertoo myös Into Inhan valokuvauskalustosta: "..mukanaan suuri omilla keveillä rattaillaan kuljetettava valokuvauskone."- Inhan palkkikamera, jolla valokuvattiin kookkaille lasinegatiiveille oli todellakin jalustoineen ja lasilevyineen suuri ja painava kapistus. Suurella kunnioituksella ajattelen kuinka työlästä on ollut matkustaa ja retkeillä vaikeakulkuisissa maastoissa tuollaisen raskaan kuvauskaluston kanssa. Matkakumppani tai avaustajat olivat silloin tarpeen! Me kevyisiin ja monitoimisiin kameroihin tottuneet valokuvaharrastajat emme tule ajatelleeksi tai unohdamme millaista valokuvaus ennen oli.

Yrjö Jaakko Sadeniemen (1869 - 1951) isä oli Nurmijärven kirkkoherra Alfred Sadenius. Y. Sadeniemi, vuoteen 1906 asti Sadenius, valmistui arkkitehdiksi vuonna 1891. Jo samana vuonna hänet nimitettiin Yleisten rakennusten ylihallitukseen ylimääräiseksi arkkitehdiksi. Hän yleni laitoksen ylijohtajaksi vuonna 1922. Yleisten rakennusten ylihallituksen korvasi vuonna 1936 Rakennushallitus.

I.K. Inhan ystävä taidemaalari Pekka Halonen matkusti ensimmäisen kerran Sortavalaan kesällä 1892, pian palattuaan Pariisista Suomeen. Sortavalaan hän lähti tapaamaan veljeään Aapelia, joka oli harjoittelijana Myllykylässä, Mäkisen urkuharmonitehtaalla. Pekka Halosen lisäkannustimena vierailuun Sortavalassa oli etsiä Laatokan-Karjalasta kohteita maalauksiinsa.

Menomatkalla Sortavalaan nuoren taidemaalarin suunnitelmat muuttuivat ja hänen elämänsä sai yllättäen uuden suunnan. Halonen tapasi laivamatkalla Savonlinnasta Kesälahdelle Helsingistä opinnoistaan kotiinsa Sortavalan Myllykylään palaavan Maiju (Maija) Mäkisen (1873 - 1944). Halonen ihastui neitoon, nuorten suhde tiivistyi rakkaudeksi ja heistä tuli kolme vuotta myöhemmin aviopari.

Maija Mäkisen isä oli Sortavalan seminaarin käsitöiden ja piirustuksen lehtori ja urkuharmonitehtaan omistaja Eero Mäkinen. Mäkisen Myllykylään perustama urkuharmonitehdas oli Suomen ensimmäinen. Tehtaan ohessa toimi myös E. Mäkisen nikkarikoulu, jossa poikien käsityönopettajat saattoivat hankkia opettajapätevyyden.

Kesällä 1892 Pekka Halosen asui jonkin aikaa veljensä Aapelin luona Myllykylän hovissa, samassa pihapiirissä Maijan kanssa. Kun nuorten läheinen suhde paljastui Maijan vanhemmille, tuli Pekalle muutto hovista muualle. Taidemaalari Halonen ei ollut Maijan vanhempien mielestä sopiva sulhasehdokas, kai liian boheemi taiteilija. Pekka hankki loppukesäksi kortteerin Ruskealasta. Tämä ei kuitenkaan estänyt tai katkaissut rakastuneiden nuorten kanssakäymistä. Nuoret palasivat syksyllä Helsinkiin, jossa taas oli mahdollista olla ja liikkua yhdessä koko talven.

I.K. Inhan ottamasta valokuvasta tehty postikortti. (A. Ruokolainen ja T. Roitto. Postikortteja Sortavalasta ja Valamosta. Oy Manport Ab 2012)

Pekka Halonen ja Maija Mäkinen vihittiin Sortavalassa kolme vuotta ensi tapaamisen jälkeen tammikuun alussa vuonna1895. Nuoripari asettui aluksi lyhyeksi aikaa asumaan syrjäiseen Kirjavalahden Komoraan Laatokan pohjoisrannalle. Halonen maalasi paljon Sortavalan ympäristössä, myös talvella lumisia maisemia. Maija Halonen suomensi englannin, ruotsin ja norjan kielistä kirjallisuutta 1900-luvun vaihteesta lähtien eli samoista kielistä kuin I. K. Inha. Maija Halosella on suomennetuja kirjoja teosluettelossaan15, Inhalla käännöksiä ja toimitettuja teoksia on noin 40.

Into Inha kävi 1890-luvun puolivälissä useana vuonna Sortavalassa ja sen ympäristössä valokuvaamassa ja liikkui siellä kuvausretkillään myös Pekka Halosen kanssa. Suomen maisemia -kirjassa hän kertoo kahdesta retkestään Pekka Halosen kanssa, mutta käyttää Halosesta molemmissa nimitystä taiteilija. Halosen mentyä naimisiin Maijan kanssa Into sai yösijan ja kestittiin vieraana Myllykylän hovissa eli Maijan vanhempien luona. Kävivätpä Inha ja Halonen yhdessä karhujahdissakin, mutta siihen keskitalven eräretkeen palaan jossain seuraavista blogeistani.