Kaupunkikierros Sortavalassa

Kymölän kautta Kuhavuorelle

Sortavalan keskustaa Kymölästä nähtynä. Karjalansillan kupeessa on Hotelli Seurahuone, siitä oikealle Hotelli Kaunis. Kauniin takana muita rakennuksia korkeampina näkyy kaksi arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelemaa taloa, puiden välissä As. Oy Kellomaniemi (1927) ja siitä oikealle mustakattoinen Sortavalan säästöpnkin talo (1930) Turunkadulla.

Hotelli Kauniista lähdettyämme pysähdyimme heti ensimmäisessä kadunkulmassa tutustumaan Hotelli Seurahuoneen valkeaan rakennukseen. Tällä paikalla on ollut kaksi Hotelli Seurahuonetta. Vanhemman niistä suunnitteli arkkitehti Onni Tarjanne, tornillinen talo valmistui vuonna 1908. Matkailun Sortavalaan vilkastuttua 1930-luvulla hotelli alkoi käydä pieneksi ja kaupungissa oli tarve suuremmalle juhlasalillekin. Arkkitehti Erkki Huttunen sai tehtäväkseen laajentaa ja uudistaa hotellirakennuksen. Torni purettiin, tehtiin uudet julkisivut ja lisättiin Raatihuoneenkadun puolelle lisäsiipi, johon tuli kaivattu juhlasali. Uudistettu hotelli valmistui vuonna 1939. Rakennus on ollut sen jälkeen monenlaisessa käytössä, mutta nyt se on taas hotelli ja juhlasalia käytetään elokuvateatterina.

Karjalansillan ylitettyämme aloimme Kymölässä tutustua suomalaisten 1900-luvun alun kolmella ensimmäisellä vuosikymmenellä suunnittelemiin ja rakennuttamiin taloihin. Sillan eteläpäässä, Karjalankadun varressa on ensimmäisenä entinen Osuusliike Itä-Karjalan talo (1939). Matalammassa osassa rakennusta, sen sillan puoleisessa päässä, toimi suomalaisaikaan, sekä neuvostoaikaan ja vielä 1990-luvullakin ravintola. Nyt entisessä Volnan (Aalto) ravintolasalissa näyttää olevan koneita ja urheilutarvikkeita myyvä liike. Samalla puolella katua, seuraavassa kadunkulmassa (Seminaarinkatu), oli ennen NNKY:n Hotelli Hospiz (Elsi Borg 1939), joka on uusien omistajien toimesta nimetty Hotelli Laatokaksi. Seminaarikadun varressa, on myös melko pahasti rapistunut, viisikerroksinen asuintalo, As. Oy. Puistolinna.

Tasakattoinen rakennus Karjalansillan Kymölän puoleisessa päässä on entinen Osuusliike Itä-Karjalan talo. Karjalankadun toisella puolella puiston puiden yli kurkottaa Sortavalan kansakoulu.

NNKY:n rakennuttama Hotelli Hospiz toimii edelleen hotellina, nyt nimella Hotelli Laatokka.

Seminaarikadulta siirryimme pienen puiston reunaa vähän takaisinpäin kohti Vakkolahtea, valkoiseksi rapatun Sortavalan kansakoulun (Y. A. Waskinen 1929) pihalle. Kansakoulu näkyy ympäröivää puustoa korkeampana Vakkolahden yli. Entinen kansakoulu on edelleen koulukäytössä. Rakennukseen on lisätty muutama vuosi sitten hissi pihan puolelle pilaamatta silti rakennuksen piirteitä.

Vastapäätä kansakoulua, toisella puolella Laatokankatua, on hiljan uuden keltaisen maalipinnan saanut kookas puutalo. Sen on rakennuttanut Sortavalan yleisen sairaalan lääkäri G. J. Winter perheelleen (1900). 1930-luvulla tässä talossa toimi Sortavalan kauppakoulu, ja nyt siinä on Pohjois-Laatokan museo. Sariolankadun varrella on muutama maalin puutteessa harmaantunut, koristeellinen puutalo, joskin jokainen jo perusteellisen kunnostuksen tarpeessa.

Tässä Winterin talossa toimii nykyisin Pohjois-Laatokan museo.

Itäisen Rautatiekadun varressa katselimme ja valokuvasimme Laatokanlinnaa (Frosterus & Gripenberg 1931). Keltainen rapattu talo on rakennettu Sortavalan suojeluskunnalle, nyt se on jonkin opiston käytössä.

Laatokanlinna Itäisen Rautatiekadun ja Sariolankadun kulmassa. Kuva Veikko Neuvonen 2019.

Itäinen Rautatiekatu sivuaa Karjalanrataa, joka korttelin päässä Laatokanlinnasta ylittää Vakkolahden. Me kävelimme radan yli ja päädyimme Vakkosalmentielle, jonka itäpuolella ovat Diakonissalaitoksen sairaalarakennukset Vakkolahden perukan tuntumassa. Kadun länsipuolella, jo Kuohavuoren alarinteessä, on Sortavalan Yleinen sairaala. Molemmat rakennusryhmät ovat jo lähes raunioina tulipalojen jäljiltä.

Diakonissalaitoksen sairaalan suunnitteli Suomen ensimmäinen naisarkkitehti Wivi Lönn, päärakennus valmistui vuonna 1907. Huonoon kuntoon päästetyn diakonissalaitoksen sairaalarakennuksen tuhosi lopullisesti tulipalo toukokuussa 2018.

Koristeellisen Yleisen sairaalan arkkitehtina oli Magnus Schjerfbeck (1901). Hän oli ennen kaikkea julkisten rakennusten, koulujen, sairaaloiden ja kasarmien suunnittelija. Taiteilija Helene Schjerfbeck oli arkkitehti Magnus Schjerfbeckin sisko. Yleistä sairaalaa eli Sortavalan sairashuonetta pidetään tohtori Gustaf Winterin luomuksena. Sairaalan ylilääkäri Winter oli vuosina 1895 - 1918. Komeaa rakennusta ympäröi hänen aikanaan kaunis ja monipuolinen puisto, johon Winter hankki eri puulajeja sekä hoidatti istutuksia. Nykyisin sairaalan raunioita ympäröi tiheä, pusikkoinen metsä, josta kasvientuntija saattaisi löytää mielenkiintoisia lajeja. Sairaalan raunioiden tuntumassa ei kuitenkaan saa liikkua sortumavaaran vuoksi, aluetta jopa vartioidaan.

Aikoinaan komeasta ja koristeellisesta Sortavalan yleisestä sairaalasta ei ole enää paljon jäljellä, puistokin on pusikoksi villiintynyt. Kuva Veikko Neuvonen 2019.

Kuohavuorelle nousu on Sairashuoneen puoleisesta länsipäästä loivempi kuin Vakkosalmen laululavan suunnalta. Jo mäen alarinteestä avautuu mainio näköala Kymölään ja Airanteenjärvelle, sekä sen takaisille niityille. Airanne tunnetaan myös nimellä Pillijärvi. Kuhavuoren laelta pääse nyt ihailemaan aiempaa paremmin myös Sortavalan keskustaa, Läppäjärven ympäristöä ja Kymölää Vakkolahden eteläpuolella. Kuhavuoren itärinteen metsään on hiljan raivattu aukko, jonka kohdalla puustoa ei ole näkymiä estämässä.

Taka-Kymölää Kuhavuorelta nähtynä. Kymölän pohjoisreunalla on Airanteenjärvi eli Pillijärvi.                 Kuva Veikko Neuvonen 2019

Hiljalleen tihenevä sade pakotti meidät avaamaan sateenvarjot jo Kuhavuoren rinnettä ylös kivuttaessa. Sade korostaa ja pehmentää maiseman värejä, joten valokuvat syksyisistä maisemista Kuhavuoren ympäristössä tulivat hitusen värikylläisemmiksi. Kuhavuoren päältä Sortavalaa katsellessa näkee selvästä, että neuvostoaikaan on maltettu pitää kaupungin alue ilman harmaista elementeistä koottuja kookkaita asuintaloja.

Kuhavauorelta avautuu näkymät sekä Sortavalan vanhaan keskustaan että uudemmille asuinalueille. Tuhkalammen takana on ankeannäköisiä neuvostoajan elementtitaloja.

Alas mäeltä laskeuduttuamme istuimme tovin laululavan katsomossa kuuntelemaan oppaamme tarinointia Sortavalan laulujuhlista. Laululavoja on juhlakentän laidalla ollut yli sadan vuoden aikana useita erilaisia. Nyt esiintymislava taitaa jo vaihtua kulloisenkin esiintyjäryhmän tarpeiden mukaan lähes vuosittain.

Sateen tihentyessä kävelimme kohti kaupungin keskustaa, mutta päätimme poiketa vielä Raatihuoneen edustalla katsomassa kauniin puurakennuksen nykykuntoa. Raatihuoneen suunnittelijana on arkkitehti F. A. Sjöström, ja se valmistui vuonna 1885. Talo on toiminut kaupungintalona, kirjastona, sekä lastenkotina, ja ollut pitkään myös tyhjillään. Nyt Kronid Gogolevin säätiö tavoittelee raatihuonetta galleriaksi. Konsertteja talossa on pidetty tänäkin vuonna.