Kirjavalahti ja Piispanvuori
"Laiva kulkee Sortavalasta itään päin kapeata salmea, jonka korkea ranta pohjoisessa päättyy Hiidenniemeen. Siitä alkaa Hiidenselkä, jonka rannat ovat erinomaisen jylhät ja vuoriset. Selän päästä pistää Kirjavalahti kauas maan sisään.
Kukkula kukkulan vieressä, vuori vuoren jatkona ympäröi Kirjavalahtea, korkealle kohoaa metsäisiä vaaroja, rosoisia vuorenseiniä kuvastuu lahden pintaan, mutta vuorien ja kukkulain lomassa on kaikkialla viehättäviä jokilaaksoja, lehtorinteitä, pieniä taloja, mutkaileva maantie ja monelle taholle kallistuvia vähäisiä vainiotilkkuja." (SM3 s. 150)
Lähde: Sortavala-säätiö, https://www.sortavala.fi/kuva-albumi/
Matka Sortavalasta Hiidenselälle pienellä laivalla, tai vähänkin korkeammalla moottoriveneellä, ei enää onnistu lyhintä vesireittiä eli Riekkalan saaren ja mantereen välistä salmea pitkin. Inhan tehdessä tätä matkaa Läppäjärveltä päästiin Vorssunsalmen kautta Hiidenselälle. Nyt Riekkala on kierrettävä etelän kautta, sillä lyhimmän vesitien itään sulkee mantereen Haarikkaniemen ja Riekkalan saaren välille kyhätty huonokuntoinen ponttonisilta.
Hiidenselkä vaihtuu Laatokan pohjoislaidalla Oravanseläksi, jonka pohjoispäästä työntyy Kirjavalahti luoteeseen nelisen kilometriä molemmin puolin korkeiden mäkien reunustamana. Kirjavalahden vanha nimi on Orjatlahti. Nimi tarkoittaa toisarvoista maata, jossa orjilla on ollut lupa kasketa. Kirjavalahden suulla, sen pohjoislaidalla, kohoaa Laatokan rannassa jyrkkäseinämäisenä Piispanvuori.
Piispanvuoren ja Laatokan välissä on kapea rantatasanne, joka oli jo 1890-luvulla viljelyksenä. Rantatasanteessa on kiinni muodoltaan lähes pyöreä, metsäinen Paksuniemi. Se on rautakautinen linnamäki, aivan ilmeisesti entinen Laatokan saari. Paksuniemestä tehtiin 1930-luvulla noin kymmenen hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue sen rehevien lehtojen ja kasvilajiston vuoksi.
Näkymä Piispanvuorelta Laatokan Oravanselälle, rantapeltojen takana Paksuniemi.
Lehtori, luonnontieteilijä K. H. Hällström (myöh. Pankakoski) lehtoukonhattuja ympäröimänä Paksuniemen luonnonsuojelualueella.
Piispanvuorella I. K. Inha on käynyt kuvaamassa. Eikä suotta, sillä Piispanvuorelta avautuvaa näköalaa kehutaan toistuvasti monissa kirjoituksissa "yhtenä kauneimmista mitä Suomen rannikoilla on tarjota". Näyttelyssämme on upea Inhan neljän kuvan panoraama Piispanvuorelta Laatokalle.
Sortavalan ja sen ympäristön matkailuoppaan 1930-luvulla kirjoittanut Eliel Wartiainenkin ylistää Kirjavalahden ja Piispanvuorelta avautuvia näköaloja vihkosessaan:
"Syvälle rantavuoriston syliin soluu vuonomainen Kirjavalahti, erinomaisen rikkaan luonnonkasviston ja moniväristen metsäylänköjen kaartamana, josta ominaisuudesta paikka on nimensäkin saanut. Kasvimaailman tutkijoille ovatkin Kirjavalahden seudut aina olleet todellisia keitaita.
Lahden pohjoisrantaa kulkee maantie, joissakin paikoin kuin muurattuna vuorenkylkeen. Usein käyty paikka tällä rannalla on Piispanvuori, n. 4 km päässä lahden pohjukasta. Sieltä avautuva näköala on kauniimpia, mitä Suomen rannikkoseudut saattavat tarjota varsinkin sydänkesän tyyninä auerpäivinä, jolloin maisemat kuvastuvat kuin harson lävitse, utuisina ja aineettomina." (Eliel Wartiainen, Matkailuopas. Sortavala, Pohjois-Laatokan saaristo, Raja-Karjala, Valamo. 1932)