Konrad Into Nyströmin ensimmäiset kirjat

Vuonna 1884 Hämeenlinnan Suomalaisen Normaalilyseon lukion toisen luokan oppilas Konrad Into Nyström (myöhemmin Into Konrad Inha) kirjoitti pienoisromaanin Lähetyssaarnaaja. Kirja julkaistiin saman vuoden syksyllä Hämeen Sanomissa jatkokertomuksena nimimerkillä -ns- ja seuraavana vuonna kirjana, yhteisniteenä hämeenlinnalaisen Hanna Favorinin Matkakirjeiden kanssa. Kirjan kustansi Hämeen Sanomat.

Samoihin aikoihin omaa romaaniaan kirjoittaessaan Konrad Into suomensi ranskalaisen François-René de Chateaubriandin (1768 - 1848) Atala pienoisromaanin. Kirjan nimiölehdellä on teksti: "Ranskasta suomensi Into N." Ensimmäisen suomenkielisen Atala romaanin julkaisemisen kirjana kustansi Helsingissä arkkitehtuuria opiskeleva Inton veli, Usko Nyström. Usko valmistui arkkitehdiksi vuonna 1888. Atala on suomennettu Inhan jälkeen kaksi kertaa: seuraava suomennos ilmestyi vuonna 1912 Felix Borg´in suomentamana, ja viimeisin Hannu Salmen suomennoksena vuonna 2003.

Vihollisintiaaniheimon vankina olevaa poikaa (Chactas) käy tapaamassa vangitsijaheimon sotasankarin adoptoima, kristitty tytär Atala. Nuoret rakastuvat ja pakenevat Atalan avustuksella yhdessä. Pakomatkallaan he harhailevat Lousianan luonnon armoilla ja joutuvat lopulta rajuun myrskyyn, josta heidät pelastaa vanha kristitty munkki. Munkki onnistuu käännyttämää vankina olleen Chactasin kristinuskoon, mutta tapahtuiko uuteen uskontoon kääntyminen ajoissa rakastamansa Atalan pelastamiseksi... Ei, sillä nuoret kohtaavat melko pian julman kohtalonsa.

François-René de Chateaubriandin esikoisromaani Atala on aikalaisarvioden mukaan mestariteos. Atala antaa hyvän kirjallisen esimerkin romantiikanajan luontosuhteesta. Pohjois-Amerikan intiaanien pariin sijoitetusta tarinasta on tullut yli 200 vuotta pitkän elinkaarensa aikana kulttiteos. Kertomuksesta on tehty lukuisia maalauksia ja teattereihin näyttämösovituksia. Vuonna 1912 ilmestyneessä suomennoksessakin on "Garnier Etienne-Barthélémyn kuvien pohjalta tehtyjä gravyyreja" eli syväpainokuvia.

Konrad Into Nyströmin pienoisromaani Lähetysaarnaaja on tarina englantilaisen lähetyssaarnaajan ja tahitilaistyttö Faifan rakastumisesta, rakkaudesta ja pakomatkasta kuten Atalassa. Lähetyssaarnaaja on matkalla Tahitille käännyttämään "villejä" kristinuskoon. Laiva haaksirikkoutuu Tahitin rannikolla myrskyssä, mutta lähetyssaarnaaja "huuhtoutuu" Tahitille. Rannalta hänet löytää Faifa, joka antaa pelastuneelle ensiapua ja johdattaa miehen kotikyläänsä.

Puolentoista vuoden kuluttua lähetyssaarnaaja on jo naimisissa Faifan kanssa ja heille on syntynyt lapsi. Lähetyssaarnaaja perustanut lähetysaseman ja onnistunut käännyttämään tahitilaisia ja kastanut heitä kristinuskoon. Mutta käännytetyssä heimossa on myös epäilijöitä ja oman luonnonuskonnon sekä kulttuurin vakaita kannattajia. Faifa huomaa, että hänen aviomiehensä on hengenvaarassa ja saa houkuteltua heidät lähtemään pakomatkalle. Vaivaloisen vaelluksen päätteeksi he saapuivat lopulta Henkienvuorelle.

Pienoisromaani Lähetyssaarnaaja päättyy hyvin samaan tapaan kohtalokkaasti kuin Atala romaani:

"Tähdet kallistuivat mereen. Idästä koittaa päivä. Lähetyssaarnaaja istuu vielä vaimonsa kera valveilla, puhellen hiljaa ja suudellen toisinaan äidin sylissä nukkuvaa lasta. Hiljaa hiipii Katungu kiven takaa esiin, kiertää käsivartensa miehen ja vaimon ympäri ja syöksyy heidän kanssaan äkkijyrkältä kalliolta meren syvyyteen. " (-ns-, Lähetyssaarnaaja, s.41)

Kun olin lukenut lukiolainen K. I. Nyströmin ainoaksi itse kirjoittamaksi romaaniksi jääneen Lähetyssaarnaajan ja hänen suomentamansa Atala pienoisromaanin, en voi välttyä ajatukselta, että nuori Konrad Into on saanut romaaninsa sekä rakenteeseen että juoneen vaikutteita François-René de Chateaubriandin esikoisromaanista Atala.