Kontion kuulussa kodissa

"Muutamaa vuotta myöhemmin olin jälleen matkalla samoihin seutuihin, joita olen edellä kuvaillut, tällä kertaa erään taiteilijan seurassa aivan talvisydännä - helmikuussa. Matkan varsinaisena tarkoituksena oli metsän kuninkaan valokuvaaminen sillä hetkellä, jolloin hän pesästään esiin ryntää. Lisäksi tahdoimme syvemmin perehtyä Raja-Karjalan luontoon ja elämään." (SM3 s.162)

Taitavana maisemavalokuvaajana jo 1890-luvun alussa kiitosta saanut Into Inha tuo Suomen maisemia -kirjan luvussa "Kontion kuulussa kodissa" esille aivan uuden piirteen valokuvaamiselleen. Hän kertoo talvisen kuvausretken tavoitteena olevan ulos pesästään ryntäävän kontion valokuvaaminen! - Tämä on ollut mielestäni tosi haasteellinen tavoite 1800-luvun lopulla hänellä käytössä olleella järeällä, jäykkäliikkeisellä kameralla ja vielä lyhyenä ja hämäränä talvipäivänä paksulumisessa metsässä.

Karhujahtiin Inha ja "taiteilija" lähtivät Sortavalan maalaiskunnan Myllykylästä, jossa Inha kertoo "pari viikkoa nauttineensa herttaista vieraanvaraisuutta luonnonkauniissa ympäristössä". Taiteilija retkikumppani on tietysti Inhan ystävä taidemaalari Pekka Halonen, jonka Maija-vaimon vanhempien kotona, Myllylän Mäkisen hovissa, vierasta on kestitty.

Pekka Halonen vihittiin Maija Mäkisen kanssa Sortavalassa tammikuussa 1895. Nuoripari asettui ensin muutamaksi kuukaudeksi asumaan Sortavaan maalaiskunnan Kirjavalahteen, Komoran tilalle. Sieltä he palasivat kylmän talven jälkeen asumaan appivanhempien luo  Myllykylään.

" Karhuja pyydetään siten, että makuupaikka syystalvella etsitään ja kontio talvella käydään pesästään ampumassa. Kontio makaa talvella sikeämmin, ja vaikka se sattuisikin karkuun pääsemään, on se syvässä lumessa helpompi ehättää. Se ei karattuaankaan pitkälle kulje, vaan etsii pian uuden paikan, jatkaakseen häiriintynyttä untaan. Jos se syystalvella karkuun pääsisi, voisi se kulkea pitkiäkin matkoja." (SM3)

Karhujahtiin Into Inha ja Pekka Halonen osallistuivat Suistamon salolla talvisydännä eli helmikuussa 1895 tai vasta seuraavana vuonna, jolloin Inha kuvasti jo "Suomi kuvissa" -kirjaa varten. Karhujahdin jälkeisenä päivänä Inha on valokuvannut lumista metsää Suistamon salolla. Kaksi kuvista on painettu "Suomi kuvissa - Finland i bilder - kirjaan ja yksi Suomen maisemien kuvitettuihin painoksiin.

Karhujahti ei sujunut odotusten mukaisesti: karhunkierroksen hinnasta jouduttiin neuvottelemaan pesäpaikan löytäneiden ja tuntevien kanssa pitkään ja kiivaasti ennen metsälle lähtemistä. Kontion talvipesän olivat sattumalta löytäneet halonhakkaajat, joilla oli jo keskenään riitaa siitä kuinka moni heistä pääsisi jakamaan karhunkaatajilta saatavaa maksua kaadetusta kontiosta.

Pahaksi onneksi syksyllä valmiiksi kierretty pienehkö karhu pääsi haavoittumattomana talvipesästään karkuun, eikä sitä tavoitettu jäljittämälläkään ennen pimeän tuloa. Karhukierroksen ostaneet sortavalalaiset miehet ja heidän mukanaan I. K. Inha ja Pekka Halonen saivat osakseen kierroksen myyjien ärtymyksen ja pilkan. Epäonnisille karhunmetsästäjille nauroivat majapaikassa Inhan kertoman mukaan jopa naisetkin.

Inhan luontokuva karhusta jäi ottamatta, sillä hän ei onnistunut saamaan valokuvaa pesästä ulos ryntäävästä metsänkuninkaasta, eikä mistään karhujahdin tapahtumasta. Tosin hän ei karhun pesälle lähdettäessä edes ottanut kameraa mukaansa, koska jahdin alkukähinöissä vierähti lyhyt talvipäivä niin lähelle hämärtyvää iltaa, että valokuvaaja päätti viisaasti jättää kameransa majapaikkaan.

Tammikuun 1895 Laatokka-lehdistä löysin pari pikku-uutista, joissa kerrottiin metsästäjistä, jotka olivat saaneet Raja-Karjalassa samalla jahtireissulla ammuttua jopa neljä kontiota, ilmeisesti emon ja kolme edellisvuotista pentua. Kesällä lehden karhu-uutiset raportoivat lehmiä raadelleista otsoista. Karhuja tapettiin ympäri vuoden!

Karhunkaatoyrityksen jälkeen taidemaalari Pekka Halonenkin intoutui maalaamaan lumista maisemaa Suistamon Muuannon kylän majapaikassa, sitä ensin aamuvarhaisella ikkunan läpi katseltuaan. Tapahtumaa Into Inha kuvaa Suomen maisemia-kirjan tekstissä näin:

"Taiteilija ei enää malttanut. Ennn kuin vielä viimeiset tähdet ovat sammuneet, hän jo kaivelee esiin väripötköjä ja pensseleitä puristaa värejä peukalolaudalleen, sekoittelee niitä tärpätillä ja tuossa tuokiossa hän akkunasta katsellen kankaalle tuhraa aamun kauniit värit ja taivaan ja hankien rajaan mäen päältä vanhat talot ja synkän kalmiston kuusineen." (SM 3)

Talvipäivä Karjalassa. Pekka Halonen 1896. Öljy kankaalle, Didrichsenin taisemuseo.

Anna-Maria von Bonsdorffin laatimassa Pekka Halosen teosluettelossa on kaksi talvimaisemaa, jotka voisivat olla tulosta tästä maalaustapahtumasta Suistamon Muuannossa. Mitään todistetta kumman tahansa maalauksen olevan peräisin edellä kerrotun tilanteesta, en ole löytänyt. Tämä on siis pelkästään minun kuvitelmaani. - "Talvimaisema" vuodelta 1895 on kankaalle tehty öljyvärityö, kooltaan pieni, 20 x 25 senttiä. Didrichsenin taidekokoelmassa on vuodelle 1896 ajoitettu P. Halosen öljyväreillä maalaama kuva, "Talvipäivä Karjalassa" (38 x 62 cm).