Laatokan luodot kansallispuisto

Neuvostoaikaan Laatokan pohjoisosasta kulttuurimaisemia riisuttiin suomalaisten pukemasta asusta, kun peltoja ei enää viljelty, vain heinää korjattiin karjalle osasta peltoja. Kylät autioituivat, niitä pidettiin perspektiivittöminä, ja vain kaupunkien laitamille nousi uusia asuntoja. Rakennustarvikkeita saatiin purkamalla suomalaisten maaseudulle rakentamia taloja. Moni Sortavalankin pientalo on koottu maalaiskunnan kylien talojen hirsistä, laudoista ja tiilistä. Laatokan saaristossa luonnolle, puille, pensaille ja muille kasveille aukesi taas mahdollisuus palata niiltä aiempina vuosisatoina vallatuille paikoille.

Laatokka, Honkasalon saaren rantaa Honkasalonselältä. Kuva Veikko Neuvonen 2015

Laatokan saaristoon kehittyi viidessä vuosikymmenessä tahattomasti ainutlaatuinen järvierämaa. Tästähän saataisiin mahtava kansallispuisto, mietti varmaan moni jo 1990 - luvulla alueella liikkunut luonnonystävä! Luonnon voittokulkua ja kunnollista suojelualuetta Laatokan saaristossa pohti Juha Taskinenkin kirjassaan "Laatokan seitsemän merta" vuosituhannen vaihteessa:

"Pohjoisen saaririkkautta seuloessani ajattelin, että Laatokan kokemiseen ei taida yksi elämä riittää. Toisaalta minulla ei ollut painetta kaiken saamiseen. Jokaisessa vuodenajassa ja matkassa, rannassa ja metsässä oli pieni, uusi seikkailu. Laatokan vesillä eivät moottoriveneet pörränneet eivätkä lipputankojen reviirikepit osoitelleet. Huvilattomuus ilahdutti suuresti, sai luontoihmisen suorastaan nauramaan. Ainoat rakennelmat olivat kivistä kyhätyt kalamajat tai paremminkin tuulensuojat.

Laatokan luonnon voittokulku oli kiistämätön. Maisema oli vuosikymmenien saatossa muuttunut vain metsäturkin kasvun verran. Entisiä peltoja reunustivat ojista nousseet koivujen, leppien ja pajujen aidat. Siellä törmäsin usein valkoselkätikkaan. Rakennusten raunioihin pyrähti västäräkki pesimään. Vain pihapuut olivat entisellään. Laatokan rantametsät huojuivat rauhassa ja lihavina. Hakkuut eivät saaneet ulottua kahta kilometriä lähemmäksi rantaa. Luonto oli pikkuhiljaa unohtanut Laatokan saarista ihmisen.

Rannikon likaavat ja sekavat kaupungit olivat tämän kaiken vastakohtana ja panivat miettimään tämän järvierämaan tulevaisuutta. Saadaanko tänne ajoissa kunnollinen suojelualue, vai käykö muuttuva järjestelmä käsiksi Laatokan rantoihin ja myy ne eniten tarjoavalle? (Taskinen Juha, Laatokan seitsemän merta 1998) 

Karjalan tasavallan hallitus päätti jo keväällä 1994 Laatokan luodot-nimisen kansallispuiston perustamisesta Laatokan luoteisrannikolle. Tässä ensimmäisessä ehdotuksessa puistoalue ulottui kapeana vyöhykkeenä Kurkijoelta Sortavalan kautta Impilahdelle. Seuraavana vuonna valmistuneessa teknis-taloudellisessa suunnitelmassa aluetta laajennettiin Kurkijoelta etelään päin Leningradin alueen rajalle asti. Ehdotettu puisto olisi ollut kooltaan valtava, 124 000 hehtaaria. Nykyisen Sortavalan pinta-alasta noin kolmannes olisi jäänyt suojelualueen sisään.

"Venäjä päätti maan ympäristövuoden 2017 päätteeksi uuden kansallispuiston perustamisesta Laatokan saaristoon ja uuden luonnonpuiston perustamisesta Itäisen Suomenlahden saarille ja niitä ympäröiville vesialueille.

Laatokan saariston kansallispuisto käsittää noin 122 000 hehtaarin alueen Karjalan tasavallan Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan nykyisissä kunnissa. Kansallispuisto on ainutlaatuinen, pitkien ja syvien, vuonomaisten lahtien, salmien ja saarien verkko. Niistä korkeimmat, jyrkkäseinäiset "riuttasaaret" nousevat jopa 80 metriin. Alueella on satoja saaria, lähes sata pientä järveä ja melkein 1 000 kilometriä rakentamatonta rantaviivaa. Luonto muistuttaa Lounais-Suomen saaristoa ja toisaalta Norjan vuonomaisemia. Vastaavaa aluetta ei löydy muualta Venäjältä tai Pohjoismaista.

Alueella on monimuotoinen puusto ja paikoin vanhoja metsiä lukuisine uhanalaisine ja harvinaisine lajeineen. Uhanalaisella laatokannorpalla on alueella elinvoimainen populaatio. Aluetta täydentää hienosti jo aikaisemmin suojelun piiriin saatu Valamon saaristo.

Suomalaiset tutkijat ovat kartoittaneet alueen luontoarvoja jo 1800-luvulla. Työtä jatkettiin Karjalan tutkimuslaitoksen kanssa toisen maailmansodan jälkeen." (Ympäristöministeriön tiedote 15.1.2018)

Venäjän luonnonvaraministeri Sergei Donskoin mukaan "kansallispuiston tarkoitus on suojella Laatokan luotojen ainutlaatuista luontoa, minkä veroista ei löydy mistään päin Eurooppaa eikä Venäjää".

Laatokan luodot kansallispuiston rajaus vuonna 2018.

Laatokan luotojen kansallispuistosuunnitelmassa sille rajatulla alueella on paikoin vanhoja metsiä, ja niissä lukuisia uhanalaisia ja harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Laatokan luoteis- ja pohjoisosassa elää suurin osa suurjärven 2 000 - 3 000 laatokannorpasta. Suunnitellulla kansallispuiston alueella ovat myös tärkeimmät norppien lisääntymispaikat.

I. K. Inha valokuvasi usealla retkellään vuosina 1893 - 1896 Laatokan saarilla ja rannoilla. Hänen kuvastossaan suunnitellun Laatokan luodot -kansallispuiston maisemat esittäytyvät sellaisina kuin ne olivat noin 130 vuotta sitten. Inha on käynyt valokuvaamassa lähes kaikilla Laatokan luotojen keskeisillä paikoilla. Hänen mahtavissa kuvissaan tunnetuimmat maisemat esitetään laajoina panoraamoina. Inhan valokuvat ovat todellinen aarteisto uuden kansallispuiston luonnon kehityksestä kerrottaessa, vaikka mahdollisen kävijäkeskuksen seinille.

Kaikki nämä kuvat saatte nähdä näyttelyssämme Virtain Killinkosken Wanhalla tehtaalla 9.5.2019 lähtien, koko kesän ajan, elokuun 28. päivään asti. Sortavalassa näyttely avautuu 6. päivä syyskuuta 2019 ja on siellä esillä 28.10.2019 asti.

Nyt odotan jännityksellä, josko perustamispäätöksen saanut kansallispuisto toteutuu lähivuosina myös Laatokan rannoilla edes jossain laajuudessa.