Näköala Riekkalan Riuttavuorelta Laatokalle
Riuttavuori Riekkalan saaren itäreunalla on varmaan Sortavalan ympäristön tunnetuin näköalapaikka, jonka laelle on kivuttu katsomaan kauas Laatokalle avautuvia maisemia. I. K. Inhakin on noussut Riuttavuorelle laelle valokuvaamaan useamman kerran, eri vuosina. Hänen maisemakuvaukseensa tämä 89 metriä merenpinnan yläpuolelle kurkottava riutta soveltui mainiosti ja tarjosi monia kiinnostavia kuvaussuuntia ja kuvakulmia. Näyttelyssämme on kolme Inhan 1890-luvun puolivälissä ikuistamaa, laajaa panoraamaa. Kaksi näistä koostuu neljästä rinnakkaisesta kuvasta.
Kuten Into Inha edellä olevassa tekstilainauksessa kertoo maisema Riuttavuoren laelta etelään, kohti Laatokkaa, on ikuistettu myös vuonna 1878 käyttöön tulleeseen kookkaaseen ja arvoltaan korkean 500 markan setelin kuvapuolelle.
Kun katselen Inhan 1890-luvulla Riuttavuorella ottamia kuvia, kiinnittyy huomioni erityisesti puuston vähäisyyteen Riuttavuoren rinteillä, laella ja myös sen ympäristössä. Suomen maisemia -kirjassa Into Inha selkeyttää kahden virkkeen verran tätäkin asiaa:
"Mutta kaikilta näiltä mäiltä ja vuorilta on metsä hävitetty niin vähiin, että enimmäkseen vain katajikko tai lepikkö on jäänyt. Meren eteläpuolella oleva suurkaupunki on vuosikymmenien vieriessä riistänyt metsät polttopuiksi." (SM3 s. 147)
Suurkaupunki Pietari tarvitsi 1800-luvulla paljon polttopuita, joita hankittiin laajalta alueelta ja tietysti myös Laatokan saarien ja rantojen metsistä. Polttopuita tarvittiin myös Sortavalan seudulla omien rakennusten lämmittämiseen, joten puusto harveni vauhdilla erityisesti asutuksen läheltä. 1800-luvun lopulla sahateollisuus oli päässyt jo vauhtiin ja kemiallinen puunjalostuskin laajeni nopeaan tahtiin. Puulla oli äkkiä paljon aiempaa enemmän arvoa ja käyttöä, eikä metsien puusto ehtinyt uusiutu samassa tahdissa kuin sitä kaadettiin.
Riuttavuoren laelta avautuvat näkymät ovat 1890-luvulta tähän päivään mennessä muuttuneet merkittävästi. Kuitenkin kaukonäkymät Riuttavuorelta ovat edelleen hienoja: Laatokka ja sen vuonomaiset lahdet, metsäpeitteisiä mäkiä, peltoja, niittyjä ja taloryhmiä, vanhaa kulttuurimaisemaa. Laatokka kimaltelee edelleen kesäpäivien auringonpaisteessa etäällä Riuttavuoren eteläpuolella. Maisemat eivät kuitenkaan enää avaudu vaivattomasti katsojan edessä joka kohdasta Riuttavuoren lakea. Hyvää tai hyviä kohtia joutuu tovin hakemaan, sillä avoimia näkymiä on haettava puiden ja pensaiden välistä.
Kävin ensimmäisen kerran Riuttavuorella kesällä 1992 eli seuravana vuonna Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Riuttavuoren laella kasvoi jo silloin melko paljon matalia, käkkäräisiä puita ja monenlaisia pensaita. Mäen alarinteiden puusto oli hyvässä kasvuvauhdissa. Riemulahden takana olevia peltoja hoidettiin vielä heinämaina, siitä kielivät pelloilla ylivuotiset heinärullat. Lähes kaikki Riuttavuoren lähistöllä olleet suomalaistalot oli purettu pois. Joidenkin talojen pihapiirit pystyin mäeltä kiikarilla paikantamaan villinä kasvavista syreeneistä ja ruusupensaista.
Seuraavalla kerralla, kesällä 2002, tulimme Sortavalasta Riemulahden rantaan moottoriveneellä. Rantautumispaikassamme oli suomalaisaikaan Lankisen perheen pihapiiri. Kävelimme värikkäänä kukkivan niityn yli Riuttavuoren juurelle ja kipusimme vanhaa polkua seuraillen mäen huipulle. Niityn heinäkuisesta kukkaloistosta ovat mieleeni jääneet erityisesti lehtomaitikat, peurankellot, päivänkakkarat, apilat ja matarat. Todella kaunis oli niitty parhaassa kukkaloistossaan!
Niitty Tokkarlahden rannassa, Riekkalan Riuttavuoren juurella vuonna 2002.
Näkymät Riuttavuoren päältä alkoivat jo 2 000-luvun alussa sulkeutua lähes joka suuntaan. Laajemmat maisemat jäivät tyyten puuston taakse. Niittyä Riuttavuoren alla ei ole enää vuosiin niitetty. Puita ja pensaita kasvaa Riemulahden takaisilla entisillä pelloilla ja niityilläkin. Pohjusen kuten muidenkin Riekkalan kylien taloista suurin osa purettiin jo 1950-luvulla.
Neuvostoaikaan Hakalassa oli lypsykarjasovhoosi, jonka lehmille kasvatettiin heinää kylän pelloilla ja niityillä. Kesäisin karja laidunsi osalla niistä. Sovhoosi lopetti toimintansa uuden Venäjän myötä jo kuluvan vuosituhannen alkuun mennessä. Nyt Riekkalan pellot ja niityt metsittyvät hoidon puutteessa, ja kulttuurimaisema umpeutuu. Luonto ottaa ylivallan, kun ihmiset eivät puutu sen toimintaan. Niittyjen monilajinen ja värikäs kesäinen kukkaloisto Riuttavuoren juurella on sammunut.
Riuttavuoren päällä puuston taimikko oli venynyt karullakin alustalla melko korkeaksi, joten kuvauspaikkoja pitää etsiä puiden välistä. Kuvassani Riuttavuoren alla pilkottaa osa Riuttalammesta. Korkea mäki kuvan vasemmassa yläkulmassa on Honkasalon Vahtimäki.