Retki Ristijärvelle ja Pötsövaaralle
Pötsövaara on Laatokan pohjoisrannikon korkein mäki, 188 metriä. Vaaran korkeimmalta kohdalta avautui 1800-luvun lopulla näköala kaikkiin ilmansuuntiin. Pohjoisessa välkkyi kookas Jänisjärvi. Etelän puolella avautui metsien yli näkymä Laatokan pohjoisosaan saarineen, salmineen ja selkineen. Kirkkaalla ilmalla saattoi kaukaa Laatokalta, jo näköpiirin äärilaidalta, löytää Valamon saariston piirteitä.
Tätä paikkaa ei maisemavalokuvaaja voinut jättää käymättä, ja niinpä Into Inha lähti ystävänsä kanssa retkelle Ristijärven kautta Pötsövaaralle:"Kirjavalahden kanssa yhdensuuntaisesti kulkee pari kilometriä syvemmällä maan sisällä rinnakkaisrotko, jonka pohjalla on pitkä ja kapea Ristijärvi. Se on syvällä metsäisten vuorien välissä, kaunotar romanttisessa yksinäisyydessä, siellä täällä vaarain lomassa pieni talo. Muutamassa paikassa on vuori sortunut järveen louhimäeksi, joka ulottuu vuoren päältä rantaan saakka.
Ristijärven päästä on jommoinenkin taival Pötsövaaralle, jonka laelta on viimeinen näköala saariston yli aina Laatokan rannattomalle ulapalle saakka. Maan puolella näkyy uusia taloja, Jänisjärvi ja laajalti Ruskealaa.
Kävin tällä vaaralla yösydännä erään taiteilijan kanssa. Talojen huonouden vuoksi makasimme sitten yömme heinäruossa Ristijärven rannalla. Aamulla varhain herätti kylmä ja kosteus huonosta unesta, mutta palkaksemme näimme Ristijärven ensimmäisessä aamuvalaistuksessa, auringonpaisteen kullatessa vaarat ja hienon sumun kohotessa järveltä." (SM3 ss. 150 - 151)
Kirjan tekstissään Inha ei nimeä retkikumppaniaan Pötsönvaaralla käynnillä. Suomen maisemia-kirjan myöhemmässä luvussa "Kontion kuulussa kodissa" Inha käyttää sen alussa retkikumppanistaan samoin sanaa taiteilija. Kauaa ei tarvinne pohtia kuka tuo Sortavalassa jonkin aikaa ahkeraan vieraillut taiteilija on. Jo ensimmäisellä kuvausmatkallaan Sortavalaan vuonna 1893 Into Inha tapasi "taiteilijan" eli taidemaalari Pekka Halosen. Pekka Halonen asuikin vähän aikaa Sortavalan maalaiskunnan Myllykylässä avioiduttuaan Maija Mäkisen kanssa.
Ristijärven rannassa huonosti nukutun yön jälkeen retkikumppanukset pääsivät ihailemaan päivän sarastaessa auringon luomaa värileikkiä ympäröivillä vaaroilla, sumun leijuessa järven pinnalla. Inha ikuisti tästä hetkestä valokuvan, jossa Pekka Halonen seisoo selin rannassa tutkimassa Ristijärven maisemaa. Tämä kuva on Suomen maisemia kirjan toisessa painoksessa pienenä kuvana, mutta ei muissa myöhemmissä painoksissa. Näyttelyssämme kuva "Aamu Ristijärvellä" on mukana.
Taidemaalari Pekka Halosen tuotannossa on taulu, joka mitä ilmeisimmin on joko luonnosteltu tällä retkellä tai taiteilija on käynyt myöhemmin uudemman kerran Ristijärvellä. Halosen maalausta säilytetään Lappeenrannan taidemuseossa Viipurin taiteenystävät ry:n kokoelmassa. Taulun nimi on harhaan johtava, "Aihe Laatokan rannalta". Ristijärvi on erillinen järvi Laatokan pohjoispuolella! Laatokan Kirjavalahden rannasta on Ristijärven rantaan pari kilometriä. Näin kertoo myös Inha "Finland i bilder - Suomi kuvissa" -teokseen kirjoittamassaan kuvatekstissä.
Etualalla väreilee Ristijärvi, taulun vasemmalla laidalla näkyy korkeimpana mäkenä pyöreälakinen Pötsövaara. Lappeenrannan taidemuseo, Viipurin Taiteenystävät ry.
"Matkailijat, jotka viivähtävät Sortavalan luonnonihanassa seudussa, eivät jätä käymättä Ristijärveä, joka mutkaisena ja kapeana luikertelee korkeiden vaarain välillä. Kirjavalahden perukasta on Ristijärven päähän vain parin kilometrin maataival. Tavallisesti soudetaan veneellä pitkin järveä ja ihaillaan sen monikukkulaisia rantoja, jotka enimmäkseen ovat lehtimetsäin vallassa; parissa kohden noustaan maihin katsomaan jättiläislouhikoita, jotka ovat vuorten kyljestä luhistuneet rantaan. Järven itäpäästä jatketaan matkaa synkälle Haukkajärvelle ja sen rannalla kohoavalle Pötsövaaralle, jonka rinteitä mainitaan kiiltomadoistaan ja runsaasta monilajisesta kasvullisuudestaan. Pötsövaaralta taas on laajain metsämaiden yli näköala, jota taivaanrannalla reunustaa Laatokan ulappa." (I. K. Inha. Finland i bilder - Suomi kuvissa 1896.)