Sortavala - syrjäinen pikkukaupunki 1890-luvulla ja nyt

Sortavala oli 1890-luvulla Venäjän keisarikunnan syrjäinen pikkukaupunki autonomisen Suomen kaakkoiskolkalla, huonojen liikenneyhteyksien päässä muusta Suomesta. Keisarikunnan pääkaupunki, Pietari, oli lähempänä ja helpommin saavutettavissa kuin Helsinki.

Laajaa Laatokkaa pitkin pääsi jäättömään aikaan Pietariin ja muualle Venäjälle helpoiten laivalla. Helsinkiin tai johonkin muuhun kohteeseen Suomessa matkattaessa oli aluksi turvauduttava omiin jalkoihin tai hevoskyytiin ja laivaliikenteeseen järviä pitkin.

1890-luvulla tieverkko oli koko Suomessa harva ja huonokuntoinen. Teiden kunnossapito oli tilanomistajien rasituksena. Kapeat hevosella ajettaviksi kelpaavat kärrytiet mutkittelivat tilalta ja kylästä toiseen. talvella järvet ja joet tarjosivat parhaat kulkumahdollisuudet reellä tai hiihtäen. Laivaliikenne oli melko vilkasta järvillä jäiden lähdöstä pitkälle syksyyn.

1890-luvulle asti käytetyin matkustusreitti muun Suomen ja Sortavalan välillä kulki lumettomaan aikaan Kesälahden kautta, Pyhäjärven rannasta Savonlinnaan ja Lappeenrantaan. Sortavalasta kuljettiin useimmiten hevoskyydillä Uukuniemen Ännikänniemeen, jonne liikennöi Pyhäjärveä pitkin laivoja.

Laatokka-lehden ilmoituksissa matkustavaisille tarjosivat laivakyytiä Pyhäjärvellä höyryvenhe Aino ja höyrylaiva Don Juan. Lehden pikku-uutisen mukaan vilkkaimpaan aikaan kesällä 1893 noin sata hevosta oli kyyditsemässä matkustajia Sortavalan ja Ännikänniemen väliä. Näiden lisäksi osa matkalaisista kulki tämän välin omalla hevosella.

Rataverkko oli 1800-luvun lopulla hyvää vauhtia laajenemassa Suomessa. Helsinki-Pietari radan asemat olivat muutaman vuosikymmenen sortavalalaisten lähimmät paikat käyttää junaa matkustamisessa. Helsinki - Pietari radalta valmistui Lappeenrantaan ratayhteys kesällä 1885.  Karjalanrata valmistui koko pituudeltaan 1890-luvun alussa. Vuoksenlaakson radalla, Antreasta Imatrankoskelle, aloitettiin liikenne vuonna 1892. Antreasta Hiitolan ja Elisenvaaran kautta Sortavalaan alkoi päästä junalla marraskuusta 1893 lähtien, ja Sortavalasta Niiralan kautta Joensuuhun vuotta myöhemmin.

Karjalanradalla oli suuri merkitys Sortavalan ja sen ympäristön kehitykseen: kauppa vilkastui ja uusia teollisuuslaitoksia perustettiin sekä kaupunkiin että sen ympäristöön. Rautatie korvasi satoja vuosia käytössä olleita vesiteitä suuremmalla kuljetuskapasiteetillään. Radan ansiosta Sortavalan perustettiin pari sahaa sekä pieni telakka, ja maalaiskunnan puolella Helylässä vilkastui puusepänteollisuus. Helylän puusepäntehtaalla valmistetut koulukalusteet ja urkuharmonit ovat löytäneet tiensä muuallekin Suomeen.

Sortavala säilyi toisessa maailmasodassa suurtuholta, tosin talvisodassa venäläiset pommittivat Sortavalaa. Jatkosodassa suomalaiset valtasivat Sortavalan takaisin 15.8.1941. Venäläiset sytyttivät perääntyessään kaupungin koillisosan tuleen. Palo pysähtyi puistokatuun, joka vuoden 1860 Edelfeltin kaavan mukaan oli tehty pysäyttämään kaupunkipaloja. Jatkosodan aikana kaupunkia korjattiin ja Karjalansilta saatiin jälleen yhdistämään kaupunginosat toisiinsa. Vuonna 1939 kaupungissa oli noin 680 rakennusta, joista sotien aikana tuhoutui noin 260. - Suomen armeija jätti Sortavalan Moskovassa sovitun välirauhan mukaisesti 23.9.1944.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Sortavala on päässyt uuden kehityksen alkuun, ja kaupunkikuva on alkanut kirkastua. Jo vuonna 1990 Sortavala pääsi venäläisten historiallisesti arvokkaiden kaupunkien luetteloon ja kaupungin puutaloja ei alettu purkaa uudisrakennusten tieltä. Kuitenkaan Sortavalan kaupunkikuva ei ole vieläkään saavuttanut parasta mahdollista ilmettään, mutta sen sävy on jo kirkastunut. Lohdullista oli, että Sortavala säilyi kahden sodan myllerryksessä yllättävän vähin vaurioin ja on edelleen luovutetun Karjalan kaupungeista ehyin, vaikka viime sodissa tuhoutui kolmannes rakennuksista.

Sortavalan vanhat rakennukset ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana tuhoutuneet tai ränsistyneet  sellaista vauhtia, että kaupunki on menettänyt historiallisen kaupungin statuksen. Reilun kymmenen viime vuoden aikana Sortavalassa on tulipaloissa menetetty yli 40 historiallista rakennusta.

"Sortavala on elävä kaupunkirakentamisen museo, laajimmin säilynyt suomalaisten ennen sotia rakentama kaupunkimiljöö", arvioi Sortavalaa arkkitehti, tri. Martti I. Jaatinen väitöskirjassaan "Sortavalan rakentaminen 1643 - 1944", vuonna 1997.

Dosentti Ismo Björn kuvasi nasevasti esitelmässään vuonna 2015 mullistusta, jonka aiheutti Suomen ja Venäjän välisen rajan avautuminen turismille Sortavalaan:

"Kun Venäjän rajat avautuivat suomalaisille 1990-luvulla, Karjalaan matkasivat kivijalkaturistit, avustustyöntekijät, lähetyssaarnaajat, trokarit, hämäräperäiset liikemiehet, yliopistotutkijat. Syntyi uusi karjala-aalto. Kolmatta vuosikymmentä on tuosta kulunut, mutta Karjala oli edelleen Eldorado ja suomalaista nostalgiaa. Karjala on jotain muuta kuin Eurooppaa. Se on mystiikkaa, tunnetta ja perinnettä. Siellä ne ovat - satojen mummoloiden rauniot.
Sortavalan rakennuksia, katuja ja puistoja ihaillaan Suomesta jo kadonneen puukaupunki-idyllin kaihoisin katsein. Rappioromantiikan ihailun rinnalla pohdiskellaan niitä seurauksia, joita Sortavalalle olisi koitunut, jos se olisi jäänyt Suomen haltuun. Kehittyvässä Sortavalassa olisi mahdollista välttää Suomessa tehdyt virheet, jos Sortavalaa nyt rakennettaisiin suomalaisten toiveiden mukaan suomalaiseksi puukaupungiksi." (Ismo Björn. Sortavala suomalaisin silmin. Esitelmä Pälkjärven pitäjäseuran tarinaillassa Joensuussa 11.2.2015)