Sortavalan seminaarilaisia Laatokan-Karjalaa kehittämässä
"Kymölän puolella minulla oli opettajain joukossa monta tuttavaa. Heidän opastuksellaan tutustuin näitten seutujen luontoon ja kansaan, opin tuntemaan ne harrastukset, jotka täällä elivät Raja-Karjalan kohottamiseksi muun Suomen tasalle. Toiset näistä opettajista olivat seudun omia poikia, kiintyneet kotiseutuunsa lapsuuden siteillä, toiset olivat muualta tulleita, mutta nämäkin "ulkolaiset" olivat kaikella harrastuksellaan syventyneet sekä luontoon että kansaan ja olivat täynnä intoa vaikutusalansa kohottamiseksi sekä henkisesti että aineellisesti."(SM, s. 136)
Merkittävän sysäyksen Sortavalan kehittymiseen kulttuuri ja koulukaupungiksi antoi Kymölän yksityisen kansakoulun toiminnan käynnistyminen vuonna 1864. Lisäpontta kaupunki sai Sortavalan seminaarin toiminnan alettua vuodesta 1880 lähtien. Päätös suomenkielisen opettajaseminaari perustamisesta Sortavalaan tehtiin vuosien 1877-1878 valtiopäivillä. Hankkeen kannustimena oli suomenkielisten ja -mielisten halu torjua Karjalan venäläistyminen. Sekä kansakoulun että seminaarin perustamisen mahdollistivat varakkaan sortavalaisen pariskunnan, Herman ja Elisabeth Hallonbladin lahjoitukset. He lahjoittivat seminaaria varten koko omistamansa Kymölän tilan rakennuksineen.
Herman Hallonblad (1825 - 1894) oli koulutukseltaan juristi, joka omisti mm. kolme maatilaa Laatokan Karjalassa, yhden niistä Sortavalan maalaiskunnan Myllykylässä. Rytyn tilan, samannimisessä Sortavalan maalaiskunnan kylässä, he lahjoittivat vuonna 1888 Sortavalan kaupungille vaivaistaloksi. Myllykylän tilan he möivät seminaarinlehtori Eero Mäkiselle, joka perusti sinne mm. urkuharmonitehtaan.
Hermanin puolison Elisabeth Hallonbladin (1831 - 1907) isä oli varakas sortavalainen liikemies Iivana Feodoroff Siitoin, jolta tytär peri merkittävän omaisuuden. Herman ja Elisabeth Hallonbladin testamenttaamilla rahoilla on kartutettu pariskunnan kokoamaa ja lahjoittamaa taidekokoelmaa Helsingin Ateneumissa, ja tuettu apurahoilla Helsingin yliopiston tutkijoita.
Sortavalan seminaarissa koulutettiin sekä mies- että naisopettajia. Seminaariin tuli opiskelemaan kulttuurista ja yhteiskunnan kehittämisestä kiinnostuneita nuoria eri puolilta Suomea. Kaupungissa alettiin järjestää kulttuuritapahtumia ja edistettiin suomalaisuusaatetta. Syrjäisestä pikkukaupungista kehittyi aktiivisten seminaarilaisten työllä merkittävä kulttuurikeskus, jonne saatiin huonoista liikenneyhteyksistä huolimatta maan parhaimmistoa vierailemaan ja esiintymään.
Sortavalassa alkoi ilmestyä vuonna 1882 suomenmielinen ja suomenkielinen paikallislehti Laatokka, jonka perustajina olivat Sortavalan seminaarin lehtorit. Seminaarilaisia Into Inha kehuukin vuolaasti:
"He olivat tutkineet Laatokan Karjalan rikasta kasvistoa, matkustelleet sen merkkipaikoilla, käyneet sisämaan etäisimmissäkin salokylissä perehtymässä kansan oloihin, keräämässä lauluja, itkuja ja taikoja, he olivat hankkineet rahvaan keskuudessa laajan tuttavapiirin ja herättäneet siinä luottamusta alettuun uuteen valistustyöhön. Toiset olivat omistaneet huomionsa rahvaan taloudellisen elämän parantamiselle, perustanet maanviljelysseuroja, levitelleet uusia viljelystapoja, koettaneet parantaa karjanhoitoa. Ensimmäinen vaikutukseni Raja-Karjalasta oli sen vuoksi valoisa, täynnä luottamusta parempaan tulevaisuuteen. Ne voimat, jotka täällä valistusta palvelivat, pyrkivät syventymään rahvaan omaan olemukseen, olivat siihen innostuneet, päättäneet kohottaa sen ajan tasalle sillä tavalla, että voisi edelleen kehittyä omasta käsityskannastaan, säilyttää omintakeisuutensa ja henkisen vapautensa.
Hyvin viihdyin Sortavalassa ja valoisan muiston jättivät nuo lyhyet ajat. Tunsin olevani kuin kotipuolessa, vaikka uusissa ja vieraissa oloissa." (SM3 ss. 136 - 137)