Pohjois-Laatokan saaristo

"Uljaita ovat nämä seudut, suuntasipa kulkunsa melkein vaikka mille suunnalle. Noin puolentoista peninkulmaa ulos Laatokkaan ulottuu kaupungin edessä saaristo, vuoroin vuorisena ja jylhänä, vuoroin viljelysmaana ja vehmaina niittymaisemina. Kapeat salmet luikertelevat saariston läpi; mutta yhtä korkeat kuin ovat vuoret, yhtä syvät ja selvät ovat salmet." (SM3 s.137)

Sortavalan saaristo Laatokalla ulottuu puoliympyrän muotoisena järven luoteisosasta, Hiitolan Pukinniemestä (nyk. Berjozovo) koilliseen Pitkärantaan asti. Saariston pienet puuttomat kallioluodot sekä suuremmat ja rehevämmät saaret luovat ainutlaatuisia maisemia järven pohjoisosaan. Laatokan saariston maisemat ovat monimuotoisia: jylhiä, lähes pystysuorina järvestä kohti korkeuksia kohoavien kallioiden, karjalaisittain riuttojen, ja louhikkoisten kalliorantojen vastapainona on jääkausien ja aallokon sileiksi hiomia kallioita, saaria ja luotoja. Kivikkorannat vaihtuvat joissain lahtien poukamissa hietikoiksi, joita reunustavat rehevät ja lajirikkaat lehdot.

Sortavalan saariston suurimmat saaret ovat Riekkala ja Tulola, molemmissa oli 1890-luvulla useita kyliä. Laajahkoja ja asuttuja saaria olivat myös mm. Haavus, Tamhanka, Markatsima, Palosaari, Orjatsaari ja monet pienemmät saaret.

"Melkein kaikkiin näihin matkailijamaisemiin on Sortavalasta helppo pääsy, joko laivalla tai veneellä. Kuljin silloin pienellä laivalla Haavuksen saareen, jossa oli tuttavia kesälaitumella." (Suomen maisemia 3p. s.141)

Haavus oli suomalaisaikaan kalastajien ja taitavien veneenveistäjien kotisaari. DI "Jouni Arjavan kertomuksesta", Janne Lambertin kirjassa "Sortavalan Hakala", opin  että myös ukkini Matti Matikainen oli yksi näistä laatokkalaisveneen taitavista tekijöistä. Minulle hänestä tuli ukki vasta iso-vanhempieni jälkimmäisen evakkomatkan jälkeen, ja silloin he asuivat järvettömässä ympäristössä Päijät-Hämeessä. Venettä ei silloin mummolassani ollut, emmekä koskaan keskustelleet niistä ukin elinaikana, joskin norpanpyynnistä Laatokalla kyllä.

Haavuksessa oli 1890-luvulla jokunen huvilakin, mutta niitä rakennettiin lisää1900 ensimmäisinä vuosikymmeninä. Saaressa oli myös seminaarilehtori O. A. Forsströmillä huvila, jossa Inha vieraili Laatokan saaristossa valokuvatessaan.

Välillä myrskyisellä suurjärvellä veneiden pitää olla leveitä ja vankkatekoisia. Laatokalla tuuli nostattaa korkeita ja jyrkkiä aaltoja, sillä järvivesi on suolattomuuttaan kevyempää kuin merivesi.

DI Jouni Arjava on perehtynyt Laatokalle tehtyihin veneisiin ja kertoo niistä mm. Janne Lambert´in toimittamassa kirjassa "Sortavalan Hakala":

"Pohjoislaatokkalaisille veneille oli tyypillistä, että keula ja perä ovat verrattain samankaltaiset; itärannikon veneissä oli eräitä omia piiteitä. Länsirannikon perä oli pystympi ja keulan linjat olivat terävämmät. Kun Sortavalan seudun kalastajat tutustuivat lännestä kalaan tulleitten hyvin luoviviin veneisiin, ruvettiin täälläkin soukentamaan keulapuolen linjoja. Vähitellen tämä muutos levisi Sortavalasta länteen päin tullen n. 1890 Lumijoen Kuhkaaseen ja päätyen sata vuotta sitten Hiitolan Kilpolaan. Ainakaan niihin aikoihin se ei vielä ollut itärannikolla tyypillistä.                        (Janne Lambert  toim., Sortavalan Hakala, Jouni Arjavan kertomus. Kopijyvä, Jyväskylä 2005).

Näyttelyssämme on neljä Inhan Haavuksessa ottamaa valokuvaa. Näistä kaksi on kuvattu Haavuksen etelärannalla Hautalahdessa, kalastuksenvalvoja Juho Töhösen tilalla. Toinen kuvatauluistamme koostuu kahdesta kuvasta, jotka melkein muodostavat panoraaman, mutta eivät täydellisesti sovi yhdeksi kuvaksi. Molemmat kuvat, "Sortavalan saaristosta" ja "Veneenrakentaja Haavuksesta", ovat erillisinä kuvina myös Suomen maisemia -kirjassa.

Näistä kahdesta lähes vierekkäisestä kuvasta on muodostettu myös saumaton panoraama, jota voi ihmetellä vaikka Sortavala säätiön www-sivulla tai Finna.fi-sivustolla. Olen sen rohjennut kopioida tähän blogiinikin. Inhan alkuperäisistä kuvista tätä panoraamaa ei saa kokoon ilman kuvan osien kopiointia ja siirtelyä paikasta toiseen.

Myös Sortavalassa syntynyt näyttelijä Lasse Pöysti muistelee perheensä kesäasunnolla Haavuksessa 1930-luvulla viettämiään kesiä  kaiholla.