Laatokan rannoilla       1890-luvulla

Seminaarinlehtori O. A. Forsström ylistää vuonna 1894 ilmestyneessä kirjassaan "Kuvia Raja-Karjalasta" Pohjois-Laatokan saariston kauneutta. Saariston kauneuden vastakohdaksi hän nostaa muualla Laatokan rannoilla tyypillisen "itäeurooppalaisen tasangon" ja Itä-Karjalan tasaiset sekä metsäiset salomaat".

"Laatokan pohjoiset rantamaat ovat epäilemättä maamme kauneimpia seutuja. Näyttää siltä, ikään kuin täällä Suomen sisämaan ja merenrannikon luonto olisivat yhtyneet viimeiseen ponnistukseen, muodostaakseen oikein jyrkkää vastakohtaa tuolle "itäeurooppalaiselle tasangolle", joka yksitoikkoisena, järvettömänä, vuorettomana alkaa valtionrajamme itäpuolella. Merta edustavat näissä maisemissa Laatokan aukeat ulapat ja "mereksi" sanookin karjalainen tätä Euroopan suurinta järveä.

Omituista näille pohjoisen Laatokan rantamaille ovat korkeat vuoret. Mutta turhaan saapi noita vuoria Suomen kartasta hakea. Siinä ovat Laatokan rantaseudut ylt´yleiseen kuvatut tasankomaiksi. Ei edes vahingossa ole pienintäkään tummanmustukaista karttaan hairahtunut. Luulisi ihan olevansa Pohjanmaan lakeuksilla. Ja kuitenkaan ei liene koko maassamme Kuusamoa etelämpänä moista vuoriseutua. Sitä kestää Kurkijoelta Impilahteen asti ja se ulottuu melkoisen kauaksi ylämaahan.

Erittäin komeilta näyttävät nuo rantavuoret, kun niitä mereltä päin katselee tyynenä kesäiltana. Ne kohoavat kartion tapaisina toinen toisensa vierestä. Kahden viereisen vuorikartion välissä on aina syvä laakso, useimmiten kapea kaistale vain. Vuorenkukkulat eivät siltä sula yhteen, sillä ilta-auringon valo lankeaa toiseen heleämpänä, toiseen tummempana. Vielä silloinkin, kun ne sinertävän autereisina katoavat etäisellä taivaanrannalla, ovat niiden rajaviivat toisistaan erotettavissa.  (O. A. Forsström, Kuvia Raja-Karjalasta, 1896)

O. A. Forsström tuli Sortavalan seminaariin lehtoriksi Jyväskylästä heti  opiskelujensa päätyttyä vuonna 1881. Hän ehti ennen Into Inhan ensimmäistä vierailua Sortavalassa tutustua toistakymmentä vuotta kaupunkiin, sitä ympäröivien maisemien erikoispiirteisiin ja myös siellä asuvaan "rahvaaseen". Forsström kuvailee fraktuuralla painetussa kirjassaan 1890-luvun alun Sortavalaa vielä tarkemmin kuin Inha ja luo ajankuvaa pikkukaupungista:

Sortavala on Suomen puoleisen Raja-Karjalan henkisenä ja aineellisena keskuksena. Kaupungilla on kaunis asema Laatokan rannalla. Sen vastapäätä on suuri Riekkalan saari korkeine vuorineen. Mannermaankin puolella kohoaa useampia vuoria ja niiden välissä on pieniä järviä: Airanne, Hympölän- ja Liikolanjärvet. Vakkolahti jakaa kaupungin kahteen osaan: vanhaan, jota tavallisesti nimitetään kaupungin puoleksi, ja uuteen eli "Kymölän puoleen". Niitä yhdistää toisiinsa pitkä kävelysilta. Uuden kaupunginosan luonnollisena jatkona on Kymölän seminaarin alue koulurakennuksineen.

Sortavalan kaupunki on "niitä esivallan pienimpiä". Siinä on vaan 1 200 asukasta. Rakennustapa on samanlainen kuin maamme muissakin pikkukaupungeissa. Vähänkin varakkaammilla perheillä on koko talo omassa hallussaan. Talon yhteydessä on tavallisesti pieni puutarha tai ainakin vähän istutuksia. Julkisista rakennuksista mainittakoon kaupungintalo. Se on hyvin sievä, tunnetun rakennustaiteilijamme Sjöström´in piirustuksen mukaan rakennettu. Siinä löytyy pieni historiallis- kansatieteellinen museo, johon on koottu Itä-Karjalan muinaisuutta ja nykyistä kansanelämää valaisevia esineitä, muun muassa muutamia satoja kivikauden aseita ja työkaluja.

Kaupungin laidassa on Vakkosalmen puisto. Yhdeltä puolelta rajoittaa sitä puoliympyrässä Airanteen järvi, toiselta puolelta pieni Vakkojoki, jota myöten viimeksi mainitun järven vesi laskee Laatokkaan. Kaunis Kuhavuori sijaitsee osaksi puiston alueella. Sieltä on erittäin kaunis näköala. Itäisellä ilmansuunnalla kohtaa silmä laajan, keskeytymättömän metsämaiseman, jota korkeat vuoret etäällä reunustavat. On kuin seisoisi Raja-Karjalan salojen kynnyksellä ja Kirjavalahden vaaroilta nouseva kaskensavu tekee mielikuvituksen vielä täydellisemmäksi.

Kuuluu kimakka vihellys, joka silmänräpäyksessä muuttaa tunnelman toisenlaiseksi. Vaistomaisesti kääntyy silmä ääntä hakemaan ja näkee, kuinka höyryveturi kiitää tekosärkkää pitkin Vakkolahden poikki, pitkä jono tavaravaunuja perässään. Siellä nyt on Karjalan rata, tuo kauan kaivattu, hartaasti toivottu! Tuokoon se uutta vireyttä Karjalan takamaille, vilkkaampaa henkistä yhteyttä muun Suomen kanssa!  (O. A. Forsström, Kuvia Raja-Karjalasta, 1896)

I.K. Inhan valokuva, josta tämä piirros on kopioitu, on näyttelyssämme "I. K. Inha Laatokan rannoilla ja Raja-Karjalassa" Killinkosken Wanhalla tehtaalla 9.5. - 28.8.2019 ja Sortavalassa 6.9. - 28.10.2019.

Sortavalan seminaarin lehtorin O. A. Forsströmin kirja "Kuvia Raja-Karjalasta" on julkaistu vain reilu vuosi I. K. Inhan ensimmäisen Sortavalassa käynnin jälkeen eli vuonna 1895.