I.K. Inha vanhan runon maille Raja-Karjalaan

Sortavalaan tullessaan kesällä 1893 I. K. Inha tiesi saavansa apua seminaarin ja lyseon opettajakunnassa olevilta ystäviltään ja tuttaviltaan sekä paikallistuntemuksessa että Pohjois-Laatokalta ja Raja-Karjalasta kuvauspaikkoja ja -kohteita etsiessään.

Naisia haudoilla Suistamon Muuannossa. Kuva I. K. Inha 1893.

"Noihin aikoihin, jolloin Sortavalassa oleskelin, ei runon taitavista rajaseuduista vielä julkisuudessa puhuttu niin paljon kuin nykyisin. Suuri yleisö tuskin tiesi, että maassamme vielä oli seutuja, joissa kalevalainen runous todella yhä eli kansan keskuudessa. Sortavalassa nämä asiat paremmin tunnettiin. Sikäläiset kansanrunouden harrastajat olivat laajalti kulkeneet kaikki sen puolen pitäjät, etsineet jokaisen vähänkin paremman runolaulajan ja tutkineet heidän sukunsa ja runotaitonsa juuret.

Sortavalan pitäjässä on sekä saaristossa että manterella ennen ollut hyviä runolaulajia, ja taisipa siellä vielä silloinkin joku runoja osailla. Mutta paremmin ne olivat säilyneet syvemmällä maan sisässä, varsinkin Ilomantsissa, Suistamossa ja Korpiselässä. Missä tiet päättyivät, siellä alkoi varsinainen runomaa." (SM3)

Inhan toive päästä tutustumaan Raja-Karjalaan ja tavata siellä runolaulajia toteutui jo hänen ensimmäisellä matkallaan.  Oppaakseen tälle retkelle hän sai varmaan Sortavalan silloisen parhaan mahdollisen rajakarjalaisten runolaulajien tuntijan. Suomen maisemia-kirjan toisessa painoksessa (1925) Inha kertoo runoseutuihin tutustuttaessa retkikumppaninaan olleen "tohtori H.":

"Tohtori H. lähtiessään kerran tapaamaan korpiselkäläisiä tuttaviaan, kehotti minut mukaansa tulemaan, hänen opastuksellaan sain siten tehdä tuttavuutta Raja-Karjalan vanhain runoseutujen kanssa. Matkustimme kolmen miehen - tohtorin veli oli mukana - Läskelään ja sieltä vaihtelevaa jokilaaksoa suuren Jänisjärven sivuun. Sieltä hyvä kylätie poikkesi Jalanvaaraan, varsinaisen salon rajalla olevaan vaaranpäällisen taloon, jota asui eräs tarmokas ja älykäs valistuksen ja viljelyksen tienraivaaja. Talosta on näköala Jänisjärvelle ja pohjoiseen päin Värtsilän seutuja myöten, mutta itään käsin ei maa Jalanvaarasta alennut, vaan siitä alkoi heti yksitoikkoinen tasakorkea erämaa."(SM3 ss. 151 - 152)

Hauta Suistamon metsittyneellä vanhalla hautausmaalla.

Jonkin aikaa pohdin tohtori H:n henkilöllisyyttä ennen kuin kysyin professori Pekka Laaksoselta H-kirjaimella alkavien Raja-Karjalassa kierrelleiden runonkerääjien nimiä. Ammattimieheltä sain osuvan vihjeen. Luin vielä Suomen maisemien ensimmäisen painoksesta saman tarinan, ja tästä Into Inhan noin 15 vuotta aiemmin kirjoittamasta tekstistä tuli matkakumppanina toimineen tohtorin henkilöllisyyteen vielä lisävihje. Edellä oleva tekstikappale on näet vähän eri muodossa Suomen maisemien toisessa/kolmannessa painoksessa :

"Pääsin erään runonkerääjän ja rahvaantutkijan matkaan, hänen lähtiessään Korpiselän Tolvajärvelle hyviä tuttaviaan tervehtimään. Matkustimme ensinnä kolmen miehen Läskelään ja siitä muodokasta vaihtelevaa jokilaaksoa aavan Jänisjärven sivuun. (SM1 s. 157)

Inhan matkakumppanina ja oppaana tällä retkellä vanhan runon maille oli siis "tohtori H.", jota kirjailija teoksensa ensimmäisessä painoksessa kuvaa "runonkerääjäksi ja rahvaantutkijaksi". Kirjain H. johdatti minut ensin etsimään tällä kirjaimella alkavan nimistä Raja-Karjalan kansanrunoudesta kiinnostunutta tohtoria, mutta se polku ei johtanut mihinkään. 1890-luvulla ei kellään Raja-karjalan kansanrunojen kerääjällä tainnut olla H-alkuista sukunimeä. 1900-luvun alussa sellainen jo löytyy vuoden 1906 jälkeen, kun Oskar Adolf Forsström suomensi sukunimensä Hainariksi.

Lehtori O. A. Forsström. Kuva Daniel Nyblin 1878, Museovirasto.

Forsström syntyi vuonna 1856 Tohmajärvellä. Hän innostui Suomen historiasta ja suomensi sukunimensä Hainariksi Snellmanin syntymän 100-vuotispäivänä vuonna 1906. Rakkaus historiaan, Kalevalaan ja kansatieteeseen johdattivat hänet tutustumaan ensin Laatokan Karjalaan ja sitten Raja-Karjalaan, joista tuli hänelle ja hänen Ruskealassa syntyneelle puolisolleen Tilmalle (os. Hagan) yhteinen, elinikäinen harrastus ja poliittisen toiminnan kannustin.

Oskar Forsström oli monen toimen mies: historiantutkija, tietokirjailija, poliitikko, kansanedustaja ja opettaja, joka sortovuosina omakohtaisesti koki niin venäläisen komennon kuin suomalaisten ylenkatseen. Forsström oli vakuuttunut, että sivistyksessä oli myös Karjalan kansan voima, avain henkiseen ja taloudelliseen menestykseen.

Suoritettuaan 1880 voimistelunopettajan tutkinnon hän hakeutui Sortavalan seminaariin kouluttamaan tulevia kansakoulunopettajia. Oskar Forsström teki vuonna 1881 ystävineen kansatieteen ja kansanrunouden keruumatkan Aunukseen. O. A. Forsströmin kirja "Kuvia Raja-Karjalasta" ilmestyi vuonna 1894, ja se osaltaan laajensi yleistä tietämystä Karjalasta ja voimisti karelianismia. Venäläinen virkavalta suhtautui epäluuloisesti Oskar Forsströmiin hänen Karjalaa koskevien harrastustensa vuoksi ja erotti hänet "kansan villitsijänä ja valtiollisesti vaarallisena" Sortavalan lyseon rehtorin ja lehtorin virasta 1904. Forsströmit, jo Hainariksi sukunimensä suomentaneina, siirtyivät Helsinkiin ja jatkoivat työtään opettajina, Oskar Helsingin ruotsalaisen lyseon historian lehtorina ja Tilma Helsingin Suomalaisen tyttökoulun englanninopettajana. Oskar Hainari kuoli 53-vuotiaana tammikuussa 1910 sydänkohtaukseen.