I.K. Inhan jäljillä

Valamon luostarisaaret Laatokalla

15.02.2019

Sortavalan satamasta on Valamon pääluostarin laituriin matkaa Laatokkaa pitkin noin 15 kilometriä. Sortavalan satamasta lähdetään kohti etelää, ja ylitetään ensin Läppäjärvi, jolta aukeaa näkymiä taakse jäävään kaupungin keskustaan ja lännessä Kymölän puoleisille rannoille. Läppäjärveä pitkin pääsee kapeiden salmien kautta Laatokan laajemmille ja lähes saarettomille selkävesille.

"Jaakkiman tai Sortavalan korkeille vuorille, joilta on näköalat kauas Laatokalle, kuuluu joskus etäinen kellojensoitto mereltä, ja sillä suunnalla, josta ääni kuuluu, näkyy kapea musta juova taivaanrannalla. Se on Valamon saari, jonne yhdeksänsataa vuotta takaperin perustettiin kreikkalaiskatolinen luostari. Tämä luostari on nyt suuressa voimassa ja tuhansittain rientää sinne joka vuosi Venäjältä uskonhartaita pyhiinvaeltajoita. Luostarin omituiset olot ja laitokset ynnä ihana luonto, jota munkit ovat kaikin tavoin säilyttäneet ja kaunistelleet, vetävät sinne joka vuosi paljon matkailijoitakin. Muutamia vuosia takaperin valmistui luostarin uusi kirkko, jonka tornista on suurenmoinen näköala yli Valamon saariryhmän ja koko pohjoisen Laatokan." (I. K. Inha, Suomi kuvissa - Finland i bilder 1896)

Nikolskin skiitta. Kuva Veikko Neuvonen 1992.
Nikolskin skiitta. Kuva Veikko Neuvonen 1992.

Pyhän Nikolaoksen skiitan kirkon ulkonäössä on jotain tuttua, sehän muistuttaa Helsingin Uspenskin katedraalia. Molempien kirkkojen arkkitehtina onkin ollut A. M. Gornostajev.

Sinikupolinen Pyhän Nikolaoksen skiitta kullattuine kupoleineen on kuin väylämerkki Valamon pääsaaren Luostarilahden suulla. Kapean Luostarilahden perukan itärannalla on Valamon pääluostari. Upea on nyt luostarin pääkirkkokin viimeisimpien tämän vuosituhannen alun remonttien jäljiltä. Viidestä tornista korkeimmalle kurkottaa solakka kellotorni, jonka huippu luostarin pihalta mitattuna on 70 metrissä. Lisää korkeutta sille antaa vielä yhtä korkea mäki, jolle luostarin keskeisistä rakennuksista suurin osa on rakennettu.

1990-luvulla Valamossa vierailleet muistavat pääkirkon kellotornia ympäröineet puiset, ajan harmaannuttamat rakennustelineet, jotka pysyivät paikoillaan koko vuosikymmenen ajan ikään kuin ne olisivat kiinteästi kuuluneet rakennelmaan. Uusi vuosituhat toi muutoksen: kupoli toisensa jälkeen sai uuden kultauksen, tornit kylkiinsä kirkkaan sinistä ja puhtaan valkoista väriä. Pihapiirin istutukset heräsivät uuteen eloon ja pääkirkon molemmat kirkkosalit entisöitiin taidolla ja pikkutarkasti. Luostarin suuri vierastalo avautui taas matkailijoille, ja aivan samaan tapaan kuin suomalaisaikaan 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä matkailijat pääsevät nyt yöpymään luostarisaarella, jos vierastalosta löytyy vapaita huoneita.
                         Kuva Veikko Neuvonen 2015.
Kuva Veikko Neuvonen 2015.

Valamon luostarin pääkirkko uudessa loistossaan.

Valamon saaristossa on suuren Luostarisaaren lisäksi noin 50 pienempää saarta. Saaristoa ympäröi laaja syvänne, jossa Laatokan pohja on 100 - 200 metriä järven pintaa syvemmällä. Valamon saaret kohoavat kuin vuorenhuippuina syvyydestä. Saaristo on muodostunut tertiäärikaudella, jolloin Pohjois-Laatokka lohkeili, ja muodosti hautavajoaman, jossa Laatokka nyt lainehtii. Valamon saaret jäivät horstina entiselle kallioperän tasolle. Horsti on siirrosten rajaama maankuoren lohko, joka on maankuoren liikunnossa jäänyt ympäristöään ylemmäksi.

Into Inha näki ja valokuvasi 1890-luvun puolivälissä "Finland i bilder - Suomi kuvissa" -kirjaa varten laajennettua ja juuri valmistunutta Valomon uutuuttaan hohtavaa pääkirkkoa. 1800-luvun lopulla luostarissa eli noin 400 munkkia ja pääkirkko alkoi olla yhteisölle liian pieni. Sata vuotta samalla paikalla ollut edellinen kirkko purettiin ja uusi tehtiin edeltäjäänsä tilavammaksi. Kirkkoa rakennettiin vuosina 1887 - 1896.

Talvi- ja jatkosota sekä niitä seurannut alueluovutus Neuvostoliitolle aiheuttivat suuria muutoksia Valamon luostarille ja saariryhmän käytölle. Talvisodan lopulla Valamon luostarin irtaimisto ja aarteet kuljetettiin kevättalvella 1940 jäätä pitkin mantereelle ja säilöön muualle Suomeen. Uusi Valamo perustettiin Heinävedelle, josta ostettiin kartano maineen luostaria varten.

Vanhan Valamon toiminta luostarina päättyi, kun saaret siirtyivät osaksi Neuvostoliittoa. Luostarin rakennukset olivat muussa käytössä lähes neuvostoajan loppuun. Saari toimi vuosikymmeniä mm. sotilastukikohtana ja vanhainkotina. Loppuvuodesta 1989 ensimmäiset munkit aloittivat saarilla luostaritoiminnan uudelleen ja rakennukset luovutettiin Moskovan patriarkaatille.

Kuva Veikko Neuvonen 1992.
Kuva Veikko Neuvonen 1992.

Valamon pääluostarin korkea kellotorni oli vuosikausi puisten, harmaantuvien rakennustelineiden ympäröimä.

Kesällä 1992 kun ensimmäisen kerran olin käymässä Laatokan Valamossa, siellä asui vielä vanhuksia ja vammaisia, osa sotainvalideja. Kaikki rakennukset ja kirkot olivat huonossa kunnossa, suuren remontin tarpeessa, pääkirkon kellotorni rakennustelineiden ympäröimä. Nyt Valamossa asuu noin sata munkkia. Saarilla on asunut vielä tällä vuosituhannella viime vuosiin asti muitakin kuin munkkeja, mutta nyt tavoitteena on tehdä Valamosta vain luostari, ja työntekijät saavat käydä saarella vain tekemässä omat tehtävänsä. Valamo on vähitellen muuttumassa samanlaiseksi kuin Athoksen munkkiluostari Kreikassa: luostarissa saavat asua vain munkit, ja siellä saavat vierailla vain miehet. Valamoon päästetään edelleen naisiakin vierailulle, ovat Venäjän viranomaiset vakuutelleet.

Valamossa kävijöiden määrä on vuosi vuodelta noussut. Nyt jo vedotaan turistitulvan rajoittamisessa saarten luonnon ja ympäristöjen suojelemiseen ja pyritään rajaamaan vuotuinen kävijämäärä 80 000 - 100 000 matkailijaan.
I.K. Inhan jäljillä
© 2019 Luonto-Veikon blogi Kaikki oikeudet pidätetään.
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita