Veneretki Honkasalon kujasille ja Kaarnesaareen
Aamulla 5.9.2019 Läppäjärvi lepäsi lähes peilityynenä Sortavalan edustalla. Edellisenä iltana oli kaupungilla kiertänyt huhu, että yön aikana tuuli voimistuu ja nostattaa korkeita aaltoja Laatokan laajalle selälle, joten kantosiipialukset eivät liikennöisi torstaina 5.9. Valamoon. Jo kahdeksan aikaan satamaan alkoi kokoontua toiveikkaita Valamoon pyrkijöitä eri kokoisina ryhminä. Puoli tuntia myöhemmin väkeä alettiin ottaa sisään alukseen, joka lähti kohti Valamoa lähes täytenä.
Jo edellisenä päivänä olin sopinut, että teemme torstaina 6.9.vuokraveneellä parin tunnin käynnille Honakasalon kujasilla ja Kaarnesaaren jyrkkää ja jylhää kallioseinämää katsomaan, kun suurin osa matkaseurueestamme on Valamossa. Saarten suojassa moottorivene pystyisi aallokossakin liikkumaan, vaikka kantosiipialukset eivät voisikaan liikennöidä. Molemmista, suosituista käyntikohteista, meillä on useampia I.K. Inhan ottamia kuvia näyttelyssämme Killinkosken Wanhalla tehtaalla, ja nyt parin kuvan kopiot myös tynkänäyttelyssämme Sortavalan piirikirjastossa. Tiesimme, että lähtömme veneretkelle toteutuisi vain "kohtuullisessa aallokossa".
Lähtemään pääsimme, ja veneen kuljettaja kiihdytti ajokkimme kovaan vauhtiin pitkin Läppäjärveä heti rannasta irtauduttuamme. Alkumatkasta aallot eivät vielä kohonneet kovin korkeiksi ja teräviksi, mutta jo Markatsimansalmen suulta lähtien veneemme kiikkui ja keikkui kiivaasti ylös ja alas aallonharjoja piiskaten ja rummuttaen. Ajoittain matkanteko tuntui siltä kuin olisimme tehosekoittimella matkalla kohti Honkasaloa ja Kaarnesaarta.
Kiisimme ohi Kukkassaaren, joka 1930-luvulla oli sortavalalaisten suosittu retkikohde. Sinne liikennöi keväästä syksyyn moottorivene Sortavalan satamasta. Kukkassaaressa oli NNKY:n kahvila ja saaren pohjoisreunalla näköalatasanne maisemien ihailuun. Seuraaavaksi ohitimme Tarulinna salmen, eli tohtori Winterin viime vuosisadan alussa teettämän ja Eliel Saarisen suunnitteleman jyhkeän huvilan. Sitä on viime vuosina kunnostettu ja sinne voi nyt päästä vierailemaankin. Tarulinna Markatsimansalmen länsirannalla, viitisen kilometriä Sortavalan satamasta, alkaa vähitellen jäädä tuuhentuneen puustoon taakse.
Tarulinna, jonka on suunnitellut arkkitehti Eliel Saarinen. Rakennus valmistui vuonna 1911. Nykyisin Tarulinna on osa lomakylä Dacha Winteraa, johonWinterin talon lisäksi kuuluu mm. uusi hotellirakennus.
Tarulinnan naapurina pilkottaa puuston välistä matala, Tarulinnaan verrattuna vaatimattoman näköinen huvila. Sen laituriin on edellisillä kerroilla tästä ohi ajaessani ollut pysäköitynä kookas ja komea jahti. Eipä ollut paatti siellä nyt! Huvila on yksi presidentti Putinin käyttämistä datsoista, kaupunkilegendan mukaan pääasiassa hänen tyttärensä käytössä.
Salmen itärannan muodostaa Riekkalan suuri saari. Riekkalan lounaisimpien niemien edustalla veneemme kaarsi kohti kaakkoa, eteläpuolella saarien välistä pilkotti jo Laatokan laaja ulappa ja siellä jossain Valamon saariryhmä. Kiisimme vauhdilla ohi lahdenperukan, jossa pilkotti puiden välistä Hakalan kylän niittyjä. Muistin, että tuolta kohdin ei ole enää pitkä kävelymatka Hakalanjoelle, jossa oli äitini lapsuudenkoti. Mummolani taloista Hakalassa on enää muistuttamassa muutama perustan kivenlohkare merkkeinä rakennusten paikkoista.
Riekkalan eteläranta muuttuu matkan edetessä jylhemmäksi, pienemmät saaret ulapan puolella ovat aallokon sileiksi hiomia, useat vähäpuustoisia. Riekkalan eteläreunalla metsät ulottuvat rantaan asti tiheinä viitoina, eikä missään kohden näy hakkuun jälkiä, eikä tietystikään huviloita tai muuta asutusta rannan tuntumassa. Luonto on täällä saanut ottaa vallan pian suomalaisten lähdettyä evakkomatkalleen elokuussa 1944, ja ainoastaan retkeilijöiden huolimattomasta tulenkäsittelystä alkunsa saaneet kulot ovat aiheuttanet tummia arpia ja tiheinä taimikoina näkyviä metsälaikkuja saaren rannoille.
Pienen matkan päässä Hakalan kylän rannasta kohoaa Laatokasta Honkasalon Vahtimäki, melko jyrkkänä, joskaan ei pystysuorana riuttana kuten monet komeat mäet täällä Laatokan koillis- ja pohjoiskolkan saaristossa. Vahtimäkeä lähestyttäessä pyysin moottoriveneemme kuljettajaa pysäyttämään veneen hetkeksi, jotta saatoimme yrittää valokuvata Vahtimäkeä Laatokalta nähtynä, ilman hyppelyä aalloilla.
Honkasalon saaren eteläkärjessä kohoaa ympäristöään ylemmäs Vahtimäki, jonka laelta avautuu laaja näkymä Laatokalle, mutta myös muihin suuntiin.
Päivän aikana tuuli oli selvästi voimistunut, mutta ennusteen mukaan iltaa kohti puhuri taas laantuisi. Me olimme liikkeellä navakan tuuleen jo alkaessa hellittää otettaan. Honkasalon saaren eteläkärjen jälkeen kapteenimme ohjasi veneemme yli Honkasalonselän, kohti Kaarnesaaren pohjoiskärkeä. Siellä aukeni eteemme kapea Orjatsaaren ja Kaarnesaaren välinen salmi. Salmi saarien välissä oli tuulelta suojassa korkeiden kallioiden reunustamana, joten veneemme lipui lähes tyvenessä Kaarnesaaren jylhimpään kohtaan. Vilkuilin taivaalle toiveenani nähdä viereisen saaren nimikkolintu, mustatakkinen kaarne eli korppi yläpuolellamme liittelemässä.
"Tässä kohdin rantakallio on luhistunut erinomaisen komeaksi paasikoksi. Siinä on melkein luolakin. Kalliopaadet ovat rakennusten korkuisia, toisia kohoaa syvästä vedetä pystyyn kuin tornit, joku on kaatunut lappeelleen, ikäänkuin kivipöydäksi, jolle mahtuu kokonainen huviretkikunta kaikkine astioineen. Tämä paikka onkin sortavalalaisten suosituimpia retkipaikkoja!" - Näin kirjoitti I.K. Inha yli sata vuotta sitten Suomen maisemia kirjaansa. Kuvaus Karnesaaren jylhästä louhikosta täsmää mainiosti edelleen.
Veneemme kellui tovin kivipaasien tuntumassa, kun valokuvasimme jäkälien, sammalien ja levien värittämää kallioseinämää. Parikymmentä vuotta sitten olen tästä kohdin kivunnut Kaarnesaarelle ihailemaan sekä etelään että pohjoiseen avautuvia jylhiä maisemia, ja uloimpien saarien takana avautuvaa rannattomalta vaikuttavaa Laatokan aavaa järvenselkää.
Tuuli alkoi illan lähestyessä hiljalleen laantua, ja teräväharjaiset aallot madaltua, joten matkanteko Kaarnesaaren rannasta kohti Honkasalon kujasia oli jo paljon tasaisempaa ja miellyttävämpää kuin tulomatkalla. Ohitimme jylhän Laivasaaren, jota Inhakin on kuvannut omilla retkillään paikallisten kalastajien kanssa. Ajoimme aaltojen sileiksi hiomien luotojen välistä poukamaan, jossa rannalla on hirsinen laavu. Rantauduttumme Honkasalon itäisimmän kujasen perukkaan muutama matkakumppaneistamme lähti kiireesti kipuamaan ylemmäs saarelle komeaa näköalapaikkaa etsimään. Rannan tuntumassakin tuntui riittävä kosolti hienoa katseltavaa ja valokuvattavaa rantautumiseen varatuksi ajaksi.
Puolen tunnin pysähdyksemme aikana Honkasalon kujasen perukkaan saapui Sortavalasta kolme muutakin moottorivenettä tuoden väkeä tutustumaan samoihin kohteisiin, joissa mekin olimme käymässä. Valamo, Honkasalon kujaset, Kaarnesaari ja Riuttavuori ovat Pohjois-Laatokan suosituimmat tutustumiskohteen, ne olivat sitä jo suomalaisaikaan 1930-luvulla ja ovat edelleen sekä nykysortavalalaisten että suomalaisten matkailijoiden keskuudessa.
